lauantai 25. marraskuuta 2017

Eläimetön on huoleton (ja arvonnan tuloksia)

Meille tuli elokuun lopussa Timantti hevonen. 



Ihastuin sen rauhallisuuteen ja pomminvarmaan olemukseen. Ostin Timantin projektiksi, mutta en arvannutkaan kuinka projekti se on. Timantin emä hyökkäsi sen kimppuun varsana ja Timantti kasvoi tästä johtuen tuttipullovarsana. Ilmeisesti se oli kaikkien lellikki ja yhtäkkiä siitä kasvoikin iso hevonen, jolla ei ollut mitään rajoja. 


Työskentelin sen kanssa päivittäin monta kertaa päivässä. Eri kouluttajat kävivät katsomassa ja neuvomassa mua sen kanssa. Lopulta kumminkin osoittautui että sen traumat olivat niin syvällä että se ei pääsisi niistä ikinä eroon. 5-vuotias hevonen oli 2-vuotiaan tasolla. 
Timantti oli ihan kiltti niin kauan kun siltä ei vaadittu mitään. Kun pyysi sitä vaikkapa kääntymään (etenkin ihmisestä pois päin) se tuli päälle. Ei mitenkään vähän, vaan hampaat irvessä hyppäsi pystyyn, vinkui ja käänsi pepun. Sama tapahtui päivittäisissä tilanteissa useasti. Satulan kanssa sen lähelle ei ollut asiaa. Sain sen verran siedätettyä että satulahuopa sai olla selässä kunhan hetken jaksaa totutella. Kengityksestä en edes haaveillut. Pelkkä kavioiden putsaus oli hankalaa päivästä riippuen. Minä sain sille riimun päähän, muut eivät. Taluttaminen tallista tarhaan oli kamalaa. Joka päivä pelkäsin että se riuhtaiseen itsensä irti ja jyrää jonkun lapsista.

Lopulta totesin usean kouluttajan kanssa että on armeliaampaa päästää Timantti pois täältä. Nyt se on meidän pakastimessa. Kaunis, nuori suomenhevostamma. Harmittaa. 

Me olemme lähes eläimettömiä. Vain koira ja kissa. 
Tuntuu hyvältä. 
On aikaa...
Ehkä vähän liikaakin ;).

Ehkä meille vielä joskus muuttaa hevonen pihaan, mutta ei nyt.

Niin se arvonta, pidemmittä puheitta:
Onnea Maire! 
Laitoin sinulle sähköpostia :)

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kirja: Miksi syömisestä tuli niin hankalaa?

Näin sattumalta Terveysmyrskyn facebooksivulla arvonnan, ja osallistuin. Ihan kun ikinä mitään voittaisin, mutta tämän kirjan halusin lukea! (En osallistu sellaisiin arvontoihin, joiden palkintoa en halua voittaa.) Ja kerrankin onni suosi, ajatella! 



Innoissani tartuin kirjaan, koska suurin osa ruokahömpötyksestä on mielestäni juurikin sitä - hömpötystä. Tilanteista riippuvaa mitä pitää syödä ja onko jokin epäterveellistä vaiko ei. 

Pari ensimmäistä sivua kahlattuani ajattelin että ompa kirjan sanoma piilotettu ärsyttävästi mukahauskojen sutkautusten taakse. Sitten siihen tottui, kuten tottuu myös johonkin murteeseen tai puhetapaan. Mielestäni myöhemmin kirjassa puhutaan enemmän asiaa ja vakavammin otettavasti. 

Kirja avaa näkemyksiä erilaisille ajattelutavoille sulkematta mitään täysin pois. Musta se on hienoa. Yhtä oikeaa tapaa syödä, joka sopisi kaikille ei varmasti ole. Ei meilläkään sanota että, jos et itse teurasta eläintä ei sitä pitäisi syödä... vaikka mielestäni teurastus pitäisi joka lihansyöjän pystyä katsomaan ja päättää sitten onko lihansyöjä vai ei. Mutta se on mielipide, joka voi muuttua ja se on ihan okei. 

Lääketiedettä kirjassa tunnutaan kehuvan paljon, mutta silti sitä ei poissuljeta etteikö jokin hoitomuoto voisi olla väärin, koska tiede kehittyy koko ajan.
 On täysin totta että lääketieteessä on paljon hyviä asioita. Pääsin jokin aika sitten seuraamaan vierestä miten diabeetikko lasta ruokittiin sairaalassa. Sokeria ja hiilaria, joka tuutista ja koko ajan. Täytyy myöntää että en tiedä diabeteksestä paljoakaan. Sokerimurojen syöminen aamupalaksi, kolmen sokerimunkin ja jälkkäri vanukkaansyöminen päivässä ei kumminkaan kuulostanut hyvältä hoidolta, ei edes terveelle aikuiselle ihmiselle, saati lapselle. Lääkäri vielä seurasi diabeetikon ruokavaliota vieressä ja neuvoi insuliinin annostelussa, joka oli pielessä. Hoidettiin oire, ei ongelmaa.
Meillä lapsen atooppiseen ihottumaan suositeltiin lumiukkorasvauksia ja hanskoja käteen, jotta lapsi ei raapisi itseään verille yön aikana. Onneksi menimme Rauli Mäkelän juttusille ja saimme vitamiinejä ja ihottumat saatiin hyvin kuriin. Rauli käytti mielestäni hyvin lääketiedettä hyödykseen, eikä mikään ollut ristiriidassa lääketieteen kanssa. Silti muut lääkärit ja terveydenhoitajat ovat vain pyöritelleet silmiään vitamiineille. 
Tunnen myös monta ihmistä, joilta on leikattu jalka, selkä tai varpaat ja leikkauksen seurauksena on jäänyt jokin pysyvä vamma. Koitin miettiä, mutta en tunne ketään, joka olisi selvinnyt leikkauksesta vammoitta. Ehkä se johtuu siitä että niistä ei kerrota niin herkästi kasvotusten. Tilasto harha siis. 
Tilastoista puheen ollen. Kirjassa oli aivan loistava esimerkki miten niitä saadaan hyvin vääristeltyä (sivu 80). 

Tutkimusten tulokset ovat mielestäni tehty kyseenalaistettaviksi. Meinasin älähtää kun kirjassa (sivulla 78) vihjailtiin kaikkien tutkimusten olevan oikeassa, mutta onneksi pari sivua myöhemmin siellä oikaistiin että tulokset ovat varmasti oikeita, mutta se miten niitä käytetään ja miten media niistä uutisoi voi olla vain osittain totta ja klikkiotsikoita.

"Täydellinen ruokavalio on merkki jonkinlaisesta tunnesyömisen ongelmasta ja kontrollin puutteesta ruokaa kohtaan." (s. 90) Tässä lauseessa kiteytyy mielestäni hyvin se että ihmiselle on helpointa noudattaa laihduttaessa tiettyä ruokavaliota, koska se ja se ruoka-aine on kiellettyä ja se taas hyväksi. Jos on sallittua syödä kaikkea on myös helppo sortua niihin herkkuihin joita ei saisi syödä laihduttaessa. Mä en ole ikinä laihduttanut. Se taitaa olla outoa, mutta niin vain on. Myönnän että mulla on yksi pahe. Kaakao. Paheeksi voi lukea myös nykyään sen että jos suklaata löytyy kaapista mä syön sen. Ihan varmasti, ellei kaapissa satu olemaan kaakaota, jolloin syön - ei kun siis juon - ensin kaakaopurkin tyhjäksi. Niinpä mä olen ratkaissut tämän ongelman niin että en osta kaakaota kotiin, sen sijaan kylässä tarjottaessa juon sitä mielelläni (mutta en ikinä veteen tehtyä! Ja kuumaa kaakaota vain flunssan iskiessä tai pakkasella pihalla!). 

Monessa kohdassa huomasin ajattelevani että tässä kohdassa ei ole huomioitu sitä asiaa, mutta kyseinen asia tulikin vähän myöhemmin esiin. 

Mä olen myös kirjoittanut tännekin raakamaidon vaaroista. ja kirjassa tunnuttiin olevan samoilla linjoilla asian kanssa. Raakamaito sisältää paljon -aasi loppuisia entsyymeitä, jotka auttavat maidon pilkkomisessa ja jotka tuhoutuvat kuumentaessa. Silti raakamaito on viisaampaa teollisuudessa kuumentaa sillä erilaiset bakteerit (joista lisää em. jutussa) ovat vaaraksi pikkulapsille, vanhuksille ja sairaille. Siihen että miksi saksalainen maito sopii joillekin joille suomalainen maito ei sovi en löytänyt tästäkään kirjasta vastausta. 

Kirjassa tuumattiin myös että pakkausmerkinnät eivät välttämättä pidä paikkaansa, sillä niiden arvot voivat poiketa 20% alas tai ylöspäin ilmoitetusta. Vitamiineissä vieläkin enemmän. Tuli vaan mieleen että mitenhän ihmevitamiineissä tai ihan perus multivitassa on asian laita? 

Vitamiineistä puheenollen, kirjassa mainittiin monen vitamiinin olevan myrkyllistä. Itse olen kokennut rautamyrkytyksen syötyäni ensimmäisessä raskaudessa Obsidan nimistä valmistetta yhden pillerin. Siitä tuli niin kamalat oireet että en todellakaan ole koskenut kyseiseen tuotteeseen sen jälkeen. Oksensin ja ripuloin vuorokauden.
Kuparista haluaisin vielä lisätä että lampailla ei saa vitamiinien joukossa olla kuparia, sillä se lisää hedelmättömyyttä. Onhan meille ihmisillekin kuparikierukoitakin. Kupari vedessä värjää blondit hiukset vihreiksi, mutta sillä saattaa olla myös vaikutusta hedelmällisyyteen. Tosin kunnon tutkimustietoa aiheesta ei liene. 
Miksi luomueläimille pitää lisätä seleeniä, kun taas ihmisille jotka syövät luomukasvisruokaa sitä en ole kuullut lisättävän? Naudoille seleeniä lisätään ruokavalioon, joten niiden lihassa lienee tarpeeksi seleeniä ihmisen tarpeisiin.

Kirja ei pyri sanomaan ettei ruokavaliolla ole merkitystä, mutta että jos joku ruokavalio sopii yhdelle ei se välttämättä sovi kaikille. Ravintosuositukset ovat vain suosituksia. En muuten tiennyt että pakonomaiselle tarpeelle syödä (omasta mielestä) oikein on olemassa nimitys ortoreksia (s. 111).

Lääkefirmoihin, mediaan ja tutkimuksiin suhtaudutaan mielestäni kirjassa terveen epäilevästi, joskaan ei kumota etteivät ne voi olla oikeassakin. Kaiken lisäksi kirja antaa luvan kyseenalaistaa asiantuntijat ja myös itse kirjan kirjoittajan Timo kettusen (2. 227)!

Sitten sivulla 231 päästiin itse asiaan, mikä on mulle kaikista lähimpänä sydäntä, eli ruuan tuotantoon ja ruokateollisuuteen. Ja mä suorastaan hykertelin; "jes, just näin!"

Summasummarum.
Tämä kirja pitäisi määrätä kaikkien ravitsemusvalmentajien ja ruokahömpötykseen höpsähtäneiden luettavaksi! Toivon ihmisten laajentavan ajatteluaan (ruoka)mainontaan ja kyseenalaistavan myös sellaisten tahojen näkemykset jotka kyseenalaistavat yleiset suositukset! Pidän itseäni aika hyvänä kyseenalaistamaan ja löytämään sen (omasta mielestä) punaisen langan kaiken takana, mutta ainahan siinä voi kehittyä. Tämä kirja sai useassa kohdassa mut nyökyttelemään "aivan niin", mutta tarjosi myös sopivasti uutta tietoa ja oli hyvin selkeä ajatusten jäsentelyssä. Monessa kohtaa mietinkin "sitä ei voisi tuon paremmin sanoa"! 


Mä olen nyt lukenut kirjan ja haluan antaa sen seuraavalle, joka sen haluaa lukea.
  Pistetään siis arvonta pystyyn! 
Tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvon Timo Kettusen kirjan Miksi syömisesestä tuli niin hankalaa? Arvonta suoritetaan perjantaina 24.11 muistathan jättää myös jonkin yhteystiedon, jolla saan viestin tarvittaessa perille udellakseni mihin kirja lähetetään.

Kuulumisia sitten ensi postauksessa. Sitä ennen voi kurkata vaikka meidän videon Elma-messuilta.

(ps. Tämä postaus ei ole tehty mitenkään yhteistyössä kirjan tai sen kirjoittajan kanssa!)

torstai 24. elokuuta 2017

Paras aika vuodesta!

Meidän kesään on jälleen mahtunut paljon kaikenlaista. 
Tänä vuonna ajattelin etten kasvata yhtään mitään, mutta toisin kävi. 

Keväällä huomasin hautaavani perunoita ja sipuleita maahan, hirveässä flunssassa ja kuumeessa tottakai. Neljän apurin kanssa homma oli helppoa - äippä kaivo perunoita maahan ja kaksi apulaista seurasi perässä. Kun nostin katseeni toinen sanoi innoissaan "äiti kato mitä mä löysin maasta! Peruna!" ja toisella oli syli täynnä niitä. Yksi sentään laittoi niitä mun lapioidessa multaa ihan oikein multaan ja yksi taisi (harvinaista kyllä) nukkua mukisematta päikkäreitä.
Retiisejäkin kasvatin makupaloiksi, sekä juhannuksen tienoilla pistin vielä lanttuakin kasvamaan. 

Huomasin myös että laitumelle ilmestyi syksyllä teuraaksi menevä hevonen. Myöhemmin seuraan liittyi myös neljä karitsaa vaihtokaupan tuloksena. Karitsat ovat osoittautuneet meillä melkein yhtä hyviksi karkaajiksi kuin vuohet aikoinaan. Juuri kun musteherukat olivat kypsiä ja ajattelin "huomenna" poimivani ne, niin eiköstä ne olleet menneet yön aikana karkureiden suuhun. En niin välitä lampaanlihasta, joten keskityn tarkastelemaan niiden lämpimää ja kivan väristä taljaa.


Milka ja Muheva ovat viettäneet leppoisan kesäloman laitumella. Milka ei ole vielä tiine, mutta toivon että ennen vuoden vaihtumista olisi. Saa nähdä. 
Muhevalla oli hetken aikaa imemisen estin nenässä, koska se kävi ilmeisesti Milkan tissillä (itse en ikinä nähnyt), koska Milkalta alkoi herumaan maitoa.

Kaneista olen päässyt kaikista eroon.
Kanojen määrä on pysynyt samana, vaikka yksi koittikin tuloksetta hautoa.

Mansikka aika meni. Tein aika paljon hilloa ja mehua. Raparperimehua ja punaviinimarjamehuakin saatiin muutama pullo. Odotan seuraavaksi omenoiden keruuaikaa. Aijon tehdä enemmän omenamehua kuin viime vuonna. 

Laitumelle ollaan nyt annettu lisäruokana kuivaheinää ja leipää. Leipä kelpaa hyvin kauran sijaan. 

Nyt ollaan valmisteltu uuden asukkaan tuloa. 
Eläin minkä hankinta ei ole millään muotoa järjellä perusteltavissa, mutta on ollut mun unelmana aina. 
Tiedättekö jo?

maanantai 14. elokuuta 2017

Muutto alakertaan

Olemme jo pidempään halunneet muuttaa takaisin alakertaan nukkumaan. Kun Veera oli pieni ajattelimme että sitten kun saamme hänet nukkumaan omaan sänkyyn, mutta sitten olikin Saara jo mahassa ja ajatukset lähtivät alusta: sitten kun Saara saadaan omaan sänkyyn nukkumaan. No nyt tuli se päivä kun vauvasta kasvoi niin iso että yösyöttöjä ei enää tarvita ja sänkyyn siirtäminen sujuu suhteellisen vaivattomasti vielä. (Siinä vaiheessa kun vauva oppii kiipeämään itse pinnasängystä on jo liian myöhäistä...)


Niinpä katselimme erilaisia vuodesohvia. Puusohva miellytti silmää eniten, mutta meillä on ollut jo kolme puusohvaa, jotka kaikki narisevat kun kääntää kylkeä päätimme että sellaista ei meille enää tule. Menimme oikeastaan kauppaan testaamaan divaanivuodesohvia, sellaisen sisään kun saa helposti vielä vuodevaatteet. Sitten se tuli vastaan ja muuta ei tarvinnut miettiä kuin väriä. Päädyimme harmaaseen siinä toivossa että roskat eivät näkyisi niin hyvin.


Olen ollut todella tyytyväinen valintaan.  Vuodevaatteet menevät päiväksi arkkuihin ja illalla sohvasta saa näppärästi sängyn. 


Haittaako olkkarissa nukkuminen? - Ei ollenkaan. Ainakin vielä kun lapset ovat pieniä niin ei haittaa yhtään että nukkuu keskellä olkkaria. Päinvastoin, musta on ihanaa iltaisin että on hetki omaa rauhaa kun lapset ovat yläkerrassa. Ylhäällä nukkuessa aina joku havahtui kysymään jotain kun itse hiipi alakertaan.
Mä aina vastaan tilakysymyksiin että "katsotaan sitten kun lapset ovat isompia, nyt on hyvä näin".

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pitkästä aikaa



Jotkut ovat ehkä huomanneetkin että blogi on ollut jonkin aikaa poissa pelistä.
Arvoin monta kertaa poistanko blogin kokonaan? Olenko joskus jatkamassa sen kirjoittamista? Ja jatkanko nyt vai joskus tulevaisuudessa? 
Lopulta päädyin että siivoan blogista osan kirjoituksista pois. Monet ovat kyselleet joidenkin reseptien ja niksien perään, joten päätin että mukavin kaikille on, jos ne ovat samassa paikassa yhä edelleen. Oli ihanaa huomata että moni kaipasi blogia ja sain useita sähköpostejakin aiheesta.

Jatkossa luulen ettei päivityksiä tule niin tiuhaan tahtiin mitä yleensä, mutta jollain aikavälillä uskon niitä tulevan. 

Kiitos että olette jaksaneet pysyä seuraajina <3 

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Vaarallinen maito?


Juusto reseptin ja maidon terveellisyys -postauksen myötä sain paljon palautetta niin Facebookin kautta, sähköpostilla ja kommenteissakin maidon bakteereista. Osa tuntui pitävän bakteereita pelkkänä pelotteluna ja osa taas oli kauhuissaan miten voimme juottaa lapsillemme raakamaitoa. Päätin vähän avata asiaa enemmän.


Villitys mahdollisimman puhtaan ruuan puolesta on jo jatkunut pitkään. Tuottajia tunnutaan syyllistävän siitä miksi meille ei tarjota puhtaita raaka-aineita? Syy on mielestäni suurissa massoissa ja ihmisten luontaisessa helppouden tavoittelussa. Kiireinen ihminen nappaa helposti mukaansa kaupan hyllyltä einestä tai edes jotain puolivalmista. Teollisuus haluaa uskotella meille että itse teurastettu ja raakamaito voivat olla saastuneita ja on suuri riski syödä niitä. On totta että harvoin kotioloissa päästään yhtä hygieniseen lopputulokseen kuin teollisuudessa, mikäli asiaan ei oikeasti kiinnitetä huomiota. Pien eläinten (kukko ja kani) teurastus onnistuu pienellä panostuksella varmasti hyvin. Jo lampaan kokoinen eläin vaatii kumminkin niin paljon suuremmat tilat, että se on hankalampi teurastaa hygienisesti. Kun teurastaa ruuan itselleen ja perheelleen hygieniasta pitää mielestäni kumminkin riittävän hyvin huolta hygieenisyydestä, mikäli tietoa aiheesta on. Toisaalta suurinosa bakteereista kuolee kuumentaessa, joten kovin suurta riskiä ei omasta mielestäni ole, sillä kaikki liha kypsennetään ennen syömistä. Juustojen valmistaminen on saanut minut ottamaan enemmän selvää bakteereista, sillä pitkä varastointi lisää bakteerien määrää ja riskiä sairastua niistä. Aijon juustoa valmistessani lisätä hygieenisyyttä entisestään. 
Haemme maidon suoraan tilalta aina, mutta kuumennamme sen yli 71 asteeseen bakteerien tuhoamiseksi. Itse saatamme juoda maitoa sellaisenaan, mutta lapsia varten termisoimme maidon. Tästä ollaan yleisesti montaa mieltä, sillä kuumennus tappaa myös hyvät bakteerit.

 

Maidon vaarat

Raakamaitoa ostaessa tilallisen tulee varoittaa kuluttajaa maidon vaaroista. Kyseistä lapusta täytyy käydä ilmi Eviran mukaan:
  • tuote on raakamaitoa
  • tuote saattaa sisältää tautia aiheuttavia mikrobeja
  • riskiryhmiin kuuluvien ei tule nauttia tuotetta lämpökäsittelemättömänä
  • riskiryhmiin kuuluvat lapset, vanhukset, raskaana olevat ja henkilöt, joilla on vakava perussairaus
  • tuotteen kuljetus- ja säilytyslämpötila (enintään + 6 °C)
  • viimeinen käyttöpäivä (Evira suosittelee, että viimeinen käyttöpäivä on pääsääntöisesti kaksi vuorokautta raakamaidon luovutuksesta.)
Raakamaidon aiheuttamista ruokamyrkytystapauksista voi lukea Eviran sivuilta. Käytännössä kaikki maidon bakteerit aiheuttavat eriasteisia ruokamyrkytyksiä.

2016 toksoplasmoosiin sairastui 35 ihmistä
Vuonna 2015 kambylobakteeriin sairastui 4589 ihmistä, joista VAIN 632 tartunnoista oli kotimaisia.
Listerian aiheuttamia yleis infektioita todettiin vuonna 2015 46 kappaletta, joista yli puolet yli 75-vuotiailla. 
2015 Salmonellaa esiintyi 1656 ihmisellä, joista 59 oli peräisin kotimaasta.
Suomen väkiluku on ollut viime vuonna tilastokeskuksen mukaan 5 502 640. Lisää lukuja tartuntataudeista vuodelta 2015 voi lukea täältä.

 

EHEC

EHEC-bakteeri aiheuttaa veriripulia ja vatsakramppeja. Ripuli kestää yleensä 4-10 päivää.  Bakteeria löytyy märehtijöiden suolistosta ja se voi tarttua ihmiseen raakamaitoon eksyneen epäpuhtauden (sonnan) kautta. Bakteeri voi tarttua myös huonosti kypsennetyn lihan kautta, vihanneksista ja saastuneesta vedestä. Aikuisilla EHEC-tartunta voi olla oireeton. Oireet alkavat yleensä 4-10 päivää tartunnansaannin jälkeen. EHEC-tartunta voi kumminkin johtaa jopa hengenvaaralliseen munuaisvaurioon. Ripulin takia saattaa olla syytä hakeutua sairaalaan nesteytykseen, mutta antibiootein tartunnan saaneita ei hoideta.
Myös teurastamoissa otetaan näytteitä EHEC-bakteerin varalta. Maitoa jossa todetaan EHEC-bakteeri ei käytetä ilman pastörointia.

 

Salmonella

Salmonellan oireina ovat ripuli ja kuume, pienelle osalle sairastuneista voi kehittyä nivetulehdus. Ripuli kestää yleensä 4-10pv. 
Salmonella tarttuu yleensä ihmisen tai eläimen ulosteen saastuttamasta ruuasta. Kypsennys tuhoaa salmonellan ja tavallisimpia tartunnan lähteitä ovatkin raakamaito, liha ja idut. Myös lemmikkieläimet, erityisesti matelijat voivat tartuttaa ihmiseen salmonellan.
Salmonellaa hoidetaan vain poikkeustapauksissa antibiooteilla.

Kampylobakteeri

Kambylobakteeri aiheuttaa suolistotulehduksen, jossa oireena on kuume, verinen tai limainen ripuli, päänsärky, pahoinvointi ja kovat vatsakivut. Oireet kestävät kolmesta päivästä viikkoon. Osalle sairastuneista voi kehittyä niveltulehdus. Tarttuu huonosti kypsennetystä ruuasta, saastuneesta vedestä ja joskus harvoin ihmisestä toiseen.
80% tartunnoista on peräisin ulkomailta.

Listeria

Listerian jäljittäminen tiettyyn elintarvikkeeseen on hankalaa, sillä oireet voivat ilmetä viikon tai jopa vasta kahden kuukauden päästä. Terveet ihmiset sairastuvat harvoin vakavasti. Listerioosin ilmenee vatsatautina ja perustautia sairastavilla henkilöillä se voi aiheuttaa aivokalvon tulehduksen. Listerioosiin kuolee jo 25% sairastuneista, mutta yleensä kyseessä on jotakin perustautia sairastava henkilö. Listerioosi voi aiheuttaa keskenmeja.
Listeriaa hoidetaan antibiooteilla.

Toksoplasma

Tartunta tapahtuu yleensä huonosti kypsennetyn lihan kautta, sillä toksoplasma alkueläin elää eläinten kudoksissa. Maidosta ja kissan ulosteesta voi kumminkin myös toksoplasma-loinen tarttua. Harva kissa kantaa loista (yksi sadasta) ja tuore uloste ei tartuta toksoplasmaa. Suurin osa tartunnan saaneista eivät oireile mitenkään tai vain sairastuvat lievään kuumeeseen. Nielurisat ja imusolmukkeet voivat turvota. Pahimmassa tapauksessa toksoplasma aiheuttaa aivotulehduksen ja keuhkokuumeen. Aivotulehdus havaitaan yleensä vain HIV-potilailla. Pysyvä haitta voi olla näön hämärtyminen.
Raskausaikana saatu toksoplasma-loinen aiheuttaa keskenmenon ja jopa vauvalle pysyvän vamman. Raskautta ennen saatu toksoplasma-tartunta ei ole yleensä vaarallinen sikiölle.
Toksoplasma ei välttämättä vaadi hoitoa, mutta vakavammissa tapauksissa käytetään hoitoon antibioottia. Toksoplasma-loinen tarttuu yleisimmin ihmiseen kissan ulosteen kautta, ei raakamaidosta, mutta riski on olemassa.

Yersinia

Yersinia bakteerit esiintyvät yleensä maaperässä ja vesistöissä. Yleisin tartunnan lähde ihmisillä on huonosti kypsennetty sianliha. Oireet alkavat 1-25 vuorokauden kuluessa ripulilla, kuumeella ja vatsakrampeilla, sekä oksentelulla. Oireet voivat olla samantapaisia kuin umpilisäkkeen tulehduksessa. Tautiin ei käytetä antibiootteja. Jälkitautina voi (harvoin) esiintyä niveltulehdus.

Tartuntojen ehkäisy

 



Kaikkia näitä tartuntoja voidaan kotikeittiössäkin ehkäistä kuumentamalla maito yli 71C° ja huolehtimalla hyvästä hygieniasta niin keittiössä kuin syödessä.

Tilaolosuhteissa maidon laadusta huolehditaan hyvällä lypsyhygienialla. Utareet on syytä pyyhkiä hyvin puhtaiksi ennen lypsyä. Käsin lypsettäessä vaara maidon saastumiselle on suurempi kuin konelypsyssä. Maito on käsinlypsättäessä usein avoimessa astiassa, johon helposti tippuu karvoja tai pahimmassa tapauksessa jopa sontaa. Lypsypaikan hygieenisyydestä, lypsykoneen puhtaudesta ja siiviläsukan vaihdosta huolehditaan jokaisella lypsykerralla. Maitoauton käynnin jälkeen maitotankki pestään. Navetta hygieniaan kuuluu myös esimerkiksi huolehtia etteivät lanta ja lehmien syömä rehu kohtaa. Pääsääntöisesti maito, joka tulee toimivalta lypsykarjatilalta on hygieenisesti hyvää. Maito luokitellaan laadun perusteella luokkiin E, I ja II. E-luokka on paras ja sitä tuottaa suurinosa maitotiloista Suomessa. Maidon hinta määräytyy luokan, sekä rasva ja valkuaislisistä. Käytännössä II-luokan maitoa ei ole tilallisella yleensä varaa tuottaa.

Olemme kokeneet liian läheltä miltä kambylobakteerin sairastaminen tuntuu ja sen takia pyrimme useinmiten kuumentamaan raakamaidon, vaikka siinä kuolee myös osa hyvistä bakteereista. Itse saatan juoda maitoa sellaisenaan, mutta lapsille tarjotaan vain kuumennettua maitoa varmuuden vuoksi.
Kampylobakteeri tarttui tilalla maidosta, joka oli lypsetty erilleen vasikoille juotettavaksi.  Sitä maitoa ei olisi saanut ottaa ihmisille käyttöön. Henkilö joka otti maitoa tankista ei myöskään pessyt maitokannua edellisistä maidon jämistä. Minä en sairastunut, koska en juo kahvia, enkä siis käyttänyt tätä maitoa kahvin seassa. Kaikki muut navetalla sairastuivat ja osa söi antibioottikuurin tapauksen johdosta. 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan 30% raakamaidossa on kambylobakteeri, joka on mielestäni yllättävän iso prosentti. Tosin tutkimuksen laajuudesta en osaa sanoa ja sitä kautta luotettavuudesta. Kaikki tilastot kun ovat muokattavissa omaan käyttöön sopivaksi.

Pidättekö raakamaidon juomista turvallisena?
Pelotellaanko bakteereilla liika tai liian vähän?
Mistä ostatte maidon?

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Saunapalvi

Tulipa vihdoin taas aikaa valmistaa saunapalvia. Se ei ole hätäsen hommia. Aikaa kuluu yli vuorokausi pelkän saunan lämmittämiseen. Ennen pakastimia palvaus oli kevään lämmetessä lihojen säilyvyyden kannalta oleellinen prosessi. Näin saatiin lihoille pidempi käyttöikä. Savu ei ollu makua varten vaan bakteerien tuhoamista varten. Toki maku tulee siinä samalla. Suolaus on kanssa säilyvyyttä lisäävä tekijä kuin myös savustaminen,  jossa liha kuivuu ja savustuu, näin ollen bakteereilla on vaikeampi kasvualusta. Itse palvaus on prosessi jonka aikana muodostuu myös kuori. Kuori säilöö lihan sisäänsä. Makuun ja säilöntään vaikuttavia asioita on yhtä monta kuin tekijäänsä. Mitä savustus puuta käytät? Miten suolaus tapahtui? Lämpötila? sää? kosteus tasapaino? Löylytys? Liha itsessään on aina vähän erillaista, näitä riittää. Kokeilemalla ja kultaisella keskitiellä pysyminen on perusta jolla voi lähteä jo palvaamaan. Tässä tietoa joka on kait se kultainen keskitie.

-Palvata voi mitä lihaa vain mutta mahdollisimman isoina(yli kilon) paloina ja suurina erinä
-Suolaus riittävän hyvä maun ja kokeilun mukaan
-Palvaus lämpötila 60-100 astetta
-palvaus aika on noin  1-3 vrk riippuen lihojen koosta ja palvaus lämpötilasta
-savustus puuna kuivaa tai märkää lehtipuuta(leppä,koivu,tammi,kirsikka,hickory), riippuen onko purua savustimeen vai pystymärkää savusaunaan
-lihoja löylytellään alussa kuoren muodostumiseksi.
-pasitomittarilla voi katsoa lihojen eriaikaista kypsymistä ja poistaa pienimmät aikasemmin jotteivät kuivu liikaa
- Jäähdytä lihat palvauksen loputtua mahdollisimman pian jotta säilyvyys olisi pitkä.
- Elä pakasta, lihasta voi tulla märkä sulamisen jälkeen jolloin ei säily enään.

Meillä meni jotenki näin:

Ekapäivä: Virittelyä ja mietintää kaiken muun ohessa. Verkko saunan kattoon, saunan siivous, puita saunalle, lihat sulaan verkon päälle, savustimen viritys, Tulet saunan pesään, lihojen ruiskusuolaus kyllästetyllä suolaliuoksella, savustimen sytytys. Yhteenvetona illalla tilanne oli se että lihat oli suolattuna katossa ja saunssa poltettu kaksi pesää puita, lämpö jossain 30-40 astetta.

Toinen päivä klo 3.00:

Tosi toimiin, sauna kuumaksi 80-100 astetta. Tuo 100 ei täyttyny koskaan ja alle 80 ei menny. lämmitystä, aluksi tarkistus ja klapi puolentunnin välein. Lämmön tasaantuessa tunnin välein 2 klapia. Savustin toimii kokoajan.

Kolmas päivä:
 palvaus loppui noin klo 3.00 ja aamulla lihat kylmäksi noin klo 7 aikoihin. Ja unta palloon.

Neljäs päivä:
 lihat paloiksi ja pakkauksiin 

Ei muuta kuin palvaamaan!! Onnistumisen ja erehdyksen kautta!!!


Pro Q Savustin toimii tammi purulla 16 tuntia kerta täytöllä ja jos sytyttää molemmista päistä jotta saa tarpeeksi savua isoon tilaan niin aika puolittuu.