tiistai 8. marraskuuta 2016

Miten lapset suhtautuvat teurastuksiin?

Hyvin. Mimmu on mieluusti isin apuna teurastushommissa, Ronjaa asia ei niin kiinnosta. Sisäelimet ovat tosin kaikkien lasten mielenkiintoisia. Suolet näyttävät vähän madoilta ja ne saattavat vielä liikkuakin, vaikka ne olisikin jo poistettu eläimen sisältä ja eläin hengetön.

Lopetuksesta ja teurastuksesta keskustellaan lastenkin kuullen. Ja lapset usein kysyvät miksi eläin meni teuraaksi. Viimeksi tälläisen kysymyksen kirvoitti naapurista tullut heppa. Kysymykseen ollaan aina vastattu rehellisesti. Tämän hevosen kohdalla vastaus oli että se oli vähän ilkeä, eikä sillä voinut ratsastaa. Mimmu varmisti vielä että eihän hevonen ollut se poni jota Mimmu on käynyt hoitamassa naapurissa. Ei ollut.
Kanin kohdalla se on usein niin että kani on kasvatettu lihaksi alusta asti. 
"Ai siksi sille ei annettu nimeä," Ronja totesi viimeksi.

Lapset vievät koirille sisäelimet ja luut syötäviksi. Pitäähän koirienkin syödä.

Lapset ovat nähneet ainakin kanojen ja kanien lopetuksen. Muistaakseni minkään isomman eläimen lopetusta he eivät ole nähneet, luultavasti siksi että isompia eläimiä on yleensä vain yksi ja se on ohi hetkessä. Kukkoja ja kaneja teurastetaan aina kerralla enemmän, jolloin osan lopetuksista ehtii useinmiten nähdä.


 En usko lasten saavan traumoja, vaan oppivan mistä ruoka tulee ja mitä sen eteen on tehtävä ennen kuin se on lautasella. Opetetaan meille miten porkkanoita kasvatetaan ja mitä kasveja luonnosta voi syödä... ei se lihakaan sinne kauppaan ja vakuumipakkaukseen itsestään mene. Ilme teurastuksissa on aina vakava, mutta ketä sitä nyt hymyilyttäisikään...

Ihmettelen miksi jotkut haluavat peittää esimerkiksi Facebookin ryhmissä teurastuskuvia, koska lapset saattavat nähdä ne uutisvirrassa muuten. Mun mielestä Facebookissa saattaa nähdä pahempiakin asioita kuin lihaklöntin.  Mietin ovatko toiset lapset niin herkkiä etteivät alkujaankaan kestä teurastusta, jos ovat sellaisessa mukana alusta alkaen ja kysymyksiin vastataan asiallisesti?

Meillä lapset ovat mukana niin astutuksissa kuin teurastuksissakin. 
Kurjinta on mun mielestä että lapset näkevät sairaan eläimen. Aina ei itsekään tiedä mikä eläimellä on vikana, vaan voi vain arvailla. Arvauksien pohjalta on hankala selittää lapselle ymmärrettävästi miksi eläin on kipeä. Onneksi sairaita eläimiä on onneksi todella harvoin.

Meillä lapset eivät kiinnitä huomiota ollenkaan teurastuskuviin. Tätä postausta kirjoittaessa Mimmu kiinnitti huomiota tähän kuvaan ja oli innoissaan että näki isin kuvan. Kysyin erikseen että mitä isi siinä tekee? "Kanaa, lihaa" oli vastaus. 

Miten itse suhtaudutte teurastuskuviin tai niiden näyttämiseen lapsille?

maanantai 10. lokakuuta 2016

Sukka-arvonnan voittaja!

Sukka arpajaisissa oli mukava määrä porukkaa mukana!
Näitä arvontoja on todella kiva järjestää!

Pidemmittä puheitta
10 sukkaparin onnellinen voittaja on:
mummo! 

Voittajalle olen lähettänyt sähköpostia.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Sukkia (arvonta)

Saimme Sukkamestareilta sukkia testattavaksemme yhteistyönmerkeissä.

Sukkamestarit on Suomalainen yritys, joka valmistaa ja maahantuo erilaisia sukkia ja urheiluvälineitä. Sukilla on Öko-Tex 100 standardi, joka tarkoittaa että vaate ei sisällä haitallisia torjunta-aineita, raskasmetalleja tai muita (nykytiedon mukaan) haitallisia kemikaaleja.
 

Lapset olivat innoissaan avaamassa laatikkoa ja arvuuttelemassa mikä sukka on kenellekin. 

 Iso pino sukkia ja Ronja tiesi omat lempparisukkansa jo ennen kun niitä oli edes sovitettu... arvaattehan jo, ne olivat pinkit tietenkin ;)


Saimme testattavaksi kukin perheenjäsen monta erilaista sukkaparia. Suosikki sukkamme sisältävät merinovillaa, jotka tuntuvat miellyttäviltä jalassa, hengittivät hyvin ja ovat lämpimät kumminkaan hiostamatta. 


Sukkien löytäminen on välillä ollut haastavaa, mutta nyt jopa meidän pienimmälle pötkyläjalalle löytyi kiristämättömät sukat, jotka kumminkin istuivat jalkaan!
Itse pidin myös pehmovarsisukista, näin raskauden loppumetreillä kun jalat tuntuvat turpoavan helposti nämä eivät kiristäneet ollenkaan!

Sain luvan yhteistyönmerkeissä arpoa blogin lukijoiden kesken 10 paria Sukkamestareiden sukkia. 
Mukaan arvontaan pääset kommentoimalla postausta, muistathan jättää sähköpostiosoitteesi.
Arvonta suoritetaan maanantaina 10.10.2016
Onnea arvontaan!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Poikasesta patakaniksi II


8vrk
9vrk
 10 vuorokauden ikäisen uskaltauduin ottamaan jo hetkeksi pois pesästä kuvattavaksi.

10vrk
10vrk

11 vrk
 12 päivän ikäisillä poikasilla on jo silmät hieman raollaan. Poikasista huonolaatuiset kännykkä kuvat vain tältä päivältä...
12vrk

12vrk

 Osalla silmät jo kokonaan auki 13vrk ikäisinä!

13vrk

13vrk
 
14vrk
14vrk
15vrk
15vrk
 15 päivän ikäisinä Tohveli-pupun poikaset lähtivät pois pesän suojista Tohvelin harmiksi. Nyt ne ovat koko ajan Tohvelin kimpussa kinuamassa maitoa... koita kestää Tohveli!
15vrk
 Nyt poikaset alkavat pikkuhiljaa maistelemaan kiinteää ruokaa.
Vettä niille tarjoillaan erillisestä juomapullosta tai kupista, koska pikkupoikaset eivät vielä yletä nippoihin.



tiistai 13. syyskuuta 2016

Poikasesta patakaniksi

Tässä tulevat Tohveli-pupun poikaset, jotka syntyivät 6.9

En ota pesäpoikasia pois pesästä ollenkaan, lasken  ja tarkistan poikaset kerran päivässä. Tapoja on toki erilaisia.
1vrk



 Tohveli teki pesänsä pesäkoppitarjonnasta huolimatta heti häkin oven suuhun vähän hassun tuntuiseen paikkaan. 
2vrk
"Ai poikasia meinasit kattoa?
...okei, no kato vaan."

Ensimmäisten poikasten kohdalla se oli todella suojeleva - suorastaan agressiivinen emo, mutta nyt kolmansien poikasten myötä se on selvästi rauhoittunut.
Niin varmaan me kaikki ;)
2vrk
3vrk
4vrk
4vrk kuorsaava vauvapupu? Hampaatkin löytyy jo :)

5 vrk
6vrk

7vrk
Tähän mennessä ei ole kuollut yhtään poikasta. 
Pesäpoikasten kuolleisuus voi välillä olla suurikin.
Tohveli-emolla on paljon ruokittavia, joten se saa lähes vapaasti luomurehua (kauraa ja pellavaa) ja tietenkin tarjolla on aina heinää ja vettä. Lisäksi kanit saavat tuoretta vihreää niin kauan kuin sitä riittää, oksia jyrsittäväksi, sekä porkkanaa ja/tai omenaa.


Ajattelin kuvata poikaset alkuun joka päivä ja myöhemmin vähän harvemmin, sekä kertoa kuulumiset niiden osalta viikoittain.
Ehkä siitä saa paremman kuvan miten poikaset kehittyvät patapupuiksi.
Palataan tähän asiaan siis jälleen viikon kuluttua!

lauantai 3. syyskuuta 2016

Kesäkurpitsa-omenahillo

Meidän omenapuu ei tänäkään vuonna tehnyt kummoistakaan satoa aijempien vuosien leikkauksista johtuen. Muilla sen sijaan oli hyvä omenavuosi ja ollaankin saatu eläimillekin käydä poimimassa niitä naapurustosta! 
Sain ihanalta kaverilta ison kasan omppuja poimittuina kotiovelle asti! Päätin tehdä niistä hilloa ja mehua. Pienimmät ja huonoimmat menivät eläinten suuhun, mutta suurin osa oli ihan ihmisille käyttökelpoisia.
Kasvimaalta lötyi puskien seasta vielä jättiläis kesäkurpitsoita, jotka pitäisi saada käytettyä johonkin - eikun tuumasta toimeen.


Tiedän joidenkin kuorivan omenat ja raastavankin ne. Mä olen vähän laiska hillon tekijä ja leikkaan aina vain hilloksi menevät omput karkeiksi paloiksi ja pistän sauvasekoittimella muussiksi. Eihän siitä aivan niin tasaista seosta tule.
Omenoiden kodan ympärille jäävä käyttökelpoinen omena meni mehustimeen ja  mehustetut mäskit päätyivät sitten eläinten syötäväksi. Koko omena meni siis hyötykäyttöön!

1,5 kg kesäkurpitsaa
0,5 kg omenaa
1 sitruunan mehu
0,5 kg hillosokeria
2-3 dl vettä

Viipaloi omenat ja kesäkurpitsa. Sekoita kaikki aineet keskenään kattilassa. Laita miedolle lämmölle kiehumaan kunnes kesäkurpitsa ja omenat pehnevät. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Purkita kuumennettuihin astioihin.

 Riiviöt leikkivät omenalaatikolla avaruus-seikkailuita sillä aikaa.

torstai 1. syyskuuta 2016

Pöhkö-possun tutkimusretki

Meidän Pöhkö-possu on erikoistunut tutkimusmatkailuun. 
Se hyppää sikalan aidan yli pieneen possulan eteistilaan ja siitä heti tilaisuuden tullen (kun ovi aukeaa) ryntää ulos. 

Tällä kertaa Pöhkö tutustui Kukkaan ja Emmaankin.

Kunnes karkumatkalle tuli stoppi.

Siru yritti leikkiä Pöhkön kanssa.

Mutta Pöhkö ei osannut arvostaa koiran leikkejä, vaan ryntäsi takaisin omaan turvalliseen karsinaansa, jossa Röhkö jo odotteli kärsimättömänä.

maanantai 15. elokuuta 2016

Kesäkurpitsa-suklaa piirakka


Tarvitset:


5dl jauhoja
2tl leivinjauhetta
1tl suolaa
3 munaa
2,5dl sulatettua voita
3,5dl sokeria
3rlk kaakaojauhetta
5dl kesäkurpitsaa

Raasta 5dl kesäkurpitsaa. Sekoita aineet keskenään. Voitele vuoka (voin 25 x 32cm) ja paista 175 asteessa noin 30-40min.


Tarjoile kermavaahdon tai jäätelön kera lämpimänä. Maistuu se kylmänäkin :). Kuva ei anna oikeutta maulle. Kesäkurpitsa sopii hyvin makeisiinkin leivonnaisiin!
 

tiistai 9. elokuuta 2016

Kanireseptejä

Monet kysyvät mitä ruokaa kanista oikein voisi tehdä.
Kania voidaan käyttää hyvin samaan tapaan kuin broileria. Omia suosikkejani ovat kaniviillokki ja pataruuat.


Kuvassa on padassa 4h miedolla lämmöllä kypsyteltyä kania, kesäkurpitsa-sipuli sörlssenssöniä, perunaa, kanttarelliä, tomaattia ja kurkkua.
Kaikki omasta maasta, tai jos ei niin ainakin mamman maasta ;)


Tässä talvella otettu kuva kaniruuasta: kaniviillokkia, ohraa ja kasviksia. 
Kani omasta takaa, porkkana ja kukkakaali lähituottajalta. Ohra ja parsakaali kaupasta. 
Kotimainen ohra on todella hyvä riisin tilalla, suosittelen!
Viillokissa kania keitetään ensin noin 30 min kattilassa, jonka jälkeen lihat on helppo repiä pannulle. Nökäre voita pannulle, kani siihen ruskistumaan hetkeksi ja kermaa ja mausteita oman maun mukaan perään.
Annetaan hautua hetki. 
Se joka keitetyn paistaa, se makian maistaa!

Kohta muutkin pääsevät maistamaan kaniherkkuja:
syksyllä 2017 saadaan kaninlihaa myyntiinkin asti!

perjantai 5. elokuuta 2016

Sorkkeleita

Kävimme eilen mummon kanssa kuvaamassa sorkkeleita. 


Kaikki lajit nähtiin, mutta vain osa suostui kuvattavaksi.

Rusakoitakin piilotteli heinikossa. 
Parempaa kuvaa niistä ei ollut toivoakaan saada. 
On parempi pysytellä paikoillaan, ettei kukaan huomaa.

Ensi viikon perjantaina (12.8) kannattaa kurkata Maaseuduntulevaisuutta. Siellä on tuttuja ;)

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kaivon savella vuoraus



 Pääsin vihdoin käyttämään savea (jota meillä riittää) johonkin hyödylliseen! Vuorasin sillä meidän ruman kaivokopin, joka on tietenkin keskeisimmällä paikalla pihaa.

Laitoin savea noin 10 litraa ja hiekkaa noin 5 litraa.

Ja talloin seoksen tasaiseksi. Apureiden kanssa tietty.

Sitten hieroin seoksen käsin kaivokopin pintaan.
Kokeilin kyllä muurausvälineitäkin, mutta käsin tuntui helpommalta.
Nyt on niin kuuma että savi tuntui kuivuvan vähän liian nopeasti ja halkeilikin vähän. Koitin välillä varovasti kastella paahteisemmalta seinältä pintaa, mutta se ei tuntunut kovin paljoa auttavan. Voi olla että mun savi-hiekkaseoksen koostumuskaan ei ollut täydellinen - aika näyttää.

Tälläinen siitä sitten tuli.
... Vielä ympäristö, kaivokopin katto ja muutama muu asia taitavat vaatia vähän viimeistelyä, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa joka päivä jotain tehden :)!

Nyt on aika keskittyä mustikoiden poimimiseen, syömiseen ja perkaamiseen... vähän pitäisi vielä malttaa mansikoitakin laittaa pakkaseen talven varalle.