maanantai 20. kesäkuuta 2016

Lihakanien kasvatus

Lihakanien kasvatus on yleistymässä kovaa vauhtia. Lukiessani vanhoja tekstejäni tuli mieleeni että tämä lihakanien kasvatusta koskeva teksti kaipaa päivitystä. On taas tullut opittua kantapäänkautta jotain tässä vuodessa ;). Kaikki jotka aloittelevat kanikasvatusta tuntuvat kompastuvat samoihin kuoppiin, mihin itsekin on tullut kompastuttua.



Meillä sattui viime vuonna loppukesästä poikasten joukkokuolemia. Poikaset olivat iältään seitsemän viikon ja kolmen kuukauden väliltä. Kukaan ei osannut vastata mikä niillä oli, ei kasvattajat, eivätkä eläinlääkärit. Eviraan kuolleen kanin olisi toki voinut viedä tutkittavaksi, mutta ei tullut vietyä erinäisistä syistä. Päätin kumminkin että tällä systeemillä kanien kasvatus ei tule jatkumaan ja myös rotuvalintaa aloin pohtimaan uudestaan. Olihan kaikki poikaset meillä ranskanluppa ja belgianjättisekoituksia.


Mitä muutoksia sitten tein?
Aloin soveltamaan enemmän tuotantoeläimistä oppimaani kaneihin. Mietin asiat itse omalta kannaltani ja täytyy myöntää kyseenalaistan helposti lukemani. Suomessa kaninkasvatus on lapsenkengissä, toki kokeneita kasvattajia kannattaa kuunnella, mutta asioilla on aina monta puolta. Mikä toimii toisella ei välttämättä toimi itsellä.

Häkkivalinta
Pohdin pitkään millaiset kanien häkkien pitäisi olla. Voisiko se olla lehmiltä ja lampailta tuttu pihattotyyppinen ratkaisu, jossa vain poikineet eristettäisiin erilliseen yksiöön ja päästettäisiin hetken päästä isoon ryhmäkarsinaan takaisin? Löysin monta hyvää puolta siitä, mutta ongelmaksi olisi muodostunut se että kanien pitäisi käytännössä kesällä olla koko ajan yksilöhäkeissä poikimisien takia ja laumassa tappelut lisääntyvät. Lisäksi kaikkien kanien pitäisi olla niin kesyjä että ne saisi helposti kiinni.


Päätin että meille tulee kerrostalohäkit, vaikka en alkujaan pitänyt kerrostaloista, mutta asiaa enemmän tutkittuani ne ovat sekä kaneille että hoitajalle mukavia.

Lapset tykkäävät tietenkin mennä kanien sekaan, joka ei onnistu kerrostaloissa... isompia poikasia sitten pääsee rapsuttelemaan kumminkin laitumen siirtohäkkeihin.

Vaikka häkit olivatkin ennenkin siistejä, niin nyt olen tarkempi siivoamisissa. Kanit eivät asu vakituisesti maapohjalla, koska sitä on hankala siivota. Ruokinta paikat putsataan kerran päivässä varsinkin tuoreen rehun syötön aikaan, jotta vanhentunutta rehua ei jää mihinkään keräämään bakteereita. Kestokuivikepohja ei toimi kaneilla, koska ne kaivelevat paljon. Kanit ovat todella herkkiä erilaisille taudeille. Ulkomaisilla sivuilla mainitaan kaniloiden keskimääräiseksi kuolleisuudeksi jopa 31%, joka tuntuu aika hurjalta määrältä!

Häkkien muuteltavuus on mielestäni hyvä asia. Tällöin emot saavat oman rauhan poikia, niiden ruokintaa on mahdollisuus muutella kuntoluokan mukaan ja niiden hoito on yksilöllisempää.

Häkkien pitää ehdottomasti olla sivuilta, päältä ja alta kanin pitäviä, eli jotain kiinteää kaikille seinille, lattiaan ja kattoon! Kanit ovat mestari karkaajia. Lisäksi verkon on oltava kestävää. Katiskaverkko ja kanaverkko ei ole tarpeeksi kestävää lihakaneilla. Ranskanlupilla ja belgianjäteillä ne ovat kestäneet meillä kumminkin hyvin.
Jänisverkko tai rappausverkko ovat suht kalliita, mutta hermoja säästäviä.

Ruokinta
Meillä poikaset kasvatetaan tällä hetkellä 5-16 poikasen ryhmissä laidunhäkeissä. Haluan hyödyntää mahdollisimman hyvin ilmaisen ruuan kesäaikaan, jota on luonto pullollaan. Meillä niitetään pellolta emoille nurmirehu kesällä. Poikaset ja jalostusuros ovat siirrettävissä laidun häkeissä.
Pelkän tuoreen syöttämisestä kuulee välillä sanottavan että siitä kaneille haittaa ja monet pitävätkin kuivaheinää aina lisänä tarjolla. Mitään faktatietoa tai kokemusta en ole onnistunut löytämään tuoreen syöttämisen haitoista.
Riskejä joista olen lukenut on ripuli, hammasviat ja pilaantuminen.

Kani pitää totuttaa tuoreruokaan, samoin kuin mihin tahansa muuhunkin ruokaan. Vihreä on herkkua ja aika tyjyäkin sellaista! Tottakai siitä tulee ripuli, jos kanin pistää heti syömään pelkkää tuoretta.

Hammasvikojen sanotaan johtuvan siitä että tuoreessa on vähemmän kuitua kuin kuivaheinässä. Kuivaheinän kuitu pitää kanin hampaat kunnossa. Tätä asiaa olen miettinyt paljon. Patapoikasilla asia ei varmasti näy niiden lyhyen elämän aikana, mutta miten emot ja jalostusuroksen kohdalla? Mitään kokemuspohjaista tietoa hammasvioista tuoreruokinnalla en kumminkaan ole löytänyt. Jos kuivaheinää pitäisi jatkuvasti tarjolla, niin kanit voisivat tarpeen vaatiessa käydä syömässä sitäkin. Meillä ei kumminkaan kukaan ole käyttänyt moista mahdollisuutta ja kuivaheinä on aina päässyt palamaan keltaiseksi syömättömänä. En siis ole enää tarjoillut kuivaheinää, tuoreeseen totuttamisen jälkeen lainkaan. Viime kesänä meillä oli yksi kani, joka jouduttiin lopettamaan hammaspiikkien takia. Se oli tullut meille pienenä poikasena ja oli syönyt meillä lähes kaksi kesää pelkkää tuoretta. Lopetettaessa se oli noin 1,5v ikäinen. Pitää seurata, mikäli hammasvikoja alkaa esiintymään enemmänkin ja puuttua sitten asiaan.

Tuoreruoka pilaantuu helposti ja on isotöistä. On totta että se on suuri töistä, mikäli sitä joutuu nyhtämään usealle kanille käsin. Uskon että tämän takia yleensä kaneille tarjoillaankin kuivaheinää kesälläkin ja sitten lisänä vain tuoretta vihreää. Meillä on pieni sarvitraktoriin kiinnitettävä niittokone, jolla on näppärä niittää heinät kaneille. Käsin tai viikatteella se olisikin isompi homma. Kanit syövät tuoretta paljon, sillä 80% ruohosta on vettä.
Pilaantuminenkin koetaan usein ongelmaksi, mutta meillä tuoreheinän syöttäminen onnistui jopa viime kesänä, jolloin oli todella sateista! Tarkkana saa olla että mihinkään häkin rakoon tai koloon ei jää tuoretta pilaantumaan. Olen niittänyt heinää aina korkeintaan päivän annoksen kerrallaan ja pöyhin sitä välillä, jotta se ei ala pilaantumaan. Pilaantumisen tunnistaa kun työntää kätensä heinäkasan sisään. Pilaantumaan alkanut heinä on lämmintä. Jos haju ei ole paha, niin auttaa kun heinäkasaa pöyhii käsin niin että lämmennyt heinä tulee pinnalle kuivumaan.

Yleisesti tunnutaan pelkäävän myös myrkyllisiä kasveja tuoreen heinän joukossa. Meillä ei kukaan ole saanut myrkytystä tuoretta syöttäessä, vaikka niittäessä en valikoikkaan joka heinänkortta. En ole kuullut muistakaan kaneista, jotka olisivat saaneet myrkytyksen niitetystä heinästä. Eläinlääkärin kanssa asiasta keskusteltuani hänkin totesi vaaran olevan lähes olematon.

Isoin ero tuoreruuassa ja kuivaheinässä on rehun sulavuudessa, kuidun määrässä, eli D-arvossa. Kurkatkaapa rehutaulukoista vaikka kuivaheinä ja laidun. Toki nämä ovat viitteellisiä arvoja ja tällä hetkellä meidänkin seudulla laitumen D-arvo laskurin mukaan olisi 730, kun taas Luken rehutaulukoiden mukaan laitumen ja kuivaheinän D-arvojen ero on vain 35g/kg ka. Laitumen ja kuivaheinän sokerimäärät vaihtelevat lannoituksen ja kasvun mukaan. Ilman omien näytteiden ottamista ei voi tietää rehujen todellisia rehuarvoja. Luken arvot ovat vain keskimääräisiä ja viitteellisiä. Todelliset arvot saisi lähettämällä omat näytteet analysoitaviksi. Esimerkiksi meidän lannoittamatonta luonnonpeltoa ei varmasti voi lukea noihin lukuihin.

Yleensä ottaen tuotantokanien ruokinnasta on mielestäni hankala löytää mitään faktatietoa. Paras tällä hetkellä löytämäni lihakanien ruokinnasta kertova artikkeli (englanniksi) löytyy täältä, sekin tosin lähes 30v takaa...
Ruokintaan vaikuttaa monta seikkaa. Meillä kanien kasvunopeudella ei ole kovin suurta väliä ja kasvatusaikakin on huomattavasti pidempi kuin tehokkaammin ruokitulla yksilöllä. Tehokkaasti ruokitut poikaset ovat teuraskypsiä (noin 3kg painoisia) jo 12 viikon iässä. Meillä pelkällä tuoreella syötetyt kasvavat noin viisi kuukautta. Kukin päättää itse mikä on omalle kohdalle sopiva tapa ruokkia kaneja. Emot tarvitsevat valkuaista, jotta maito riittää poikasille ja ne pysyvät hyvässä kuntoluokassa. Eri lähteissä on vähän erilaisia suositeltuja prosentteja mainittuna.

Täytyy myöntää, että jos perusasiat ruokinnasta ovat kunnossa, niin loppu on pelkkää hifistelyä... Pääpaino on hyvälaatuisella korsirehulla ja lisänä tarpeenmukaan valkuaisrehua. Kunnolla tarvetta on hankala määritellä ja yleensä tuntuu että heinää ei oteta laskelmissa huomioon ollenkaan. Keskitytään vain rehujen valkuaiseen ja rasvaan ja unohdetaan kokonaan heinän sisältämät ravintoarvot. Hyvän korsirehun tulisi kumminkin olla se päärehu kaneilla ja sen ravintoarvot unohdetaan kokonaan.
 Meillä on päädytty ruokkimaan kanit mahdollisimman pitkälle oman tilan rehuilla, joka tarkoittaa käytännössä nurmirehua. Pidämme tätä kasvatustapaa ekologisempana vaihtoehtona kuin ostorehujen rahtaamista. Talvikaudella pyrimme ostamaan rehut lähituottajilta.
Rotu

Ruokinnan sijaan rodulla on enemmän väliä, tai oikeastaan kanin kasvulla. Rotukohtaista kasvusta pitäisi tehdä se että tietyn rotuisissa kaneissa kanit kasvavat nopeammin sopivan kokoisiksi ja vastaavat rotumääritelmää painoissaan. Harmittavaa kyllä Suomessa kanit tuntuvat olevan pienikokoisia. Rodun sisällä on myös isoja eroja.
En osaa vastata mikä on paras rotu. Lihakanirotuja eivät ole ranskanluppa ja belgianjätti, joskin varsinkin ranskanlupalla on hyvät emo-ominaisuudet ja belgianjätti tuntuu tekevän suuria poikuita. Meillä olleet ranskanluppa emot tuppasivat laihtumaan helposti imettäessään. Jotkut väittävät ranskanlupan rasvoittuvan helposti, mutta meillä ei olla syöty rasvaista ranskanluppaa ollenkaan.

Käytännöt
Eri kaniloilla on erilaisia hoitokäytöntöjä.
Jotkut kurkkivat kanien pesiin jatkuvasti, jotkut eivät ollenkaan ja toiset jotain siltä väliltä. Lemmikkikanien kohdalla on kai yleistä katsoa poikaset yksi kerrallaan läpi kaksi kertaa päivässä todella tarkasti.
Harmittavinta tietoja etsiessä on että lähes kaikki taulukot ja laskelmat ovat maista joissa kaneja kasvatetaan kuin broilereita. Pienissä, verkkopohjaisissa häkeissä, pelkkää pellettiä syöttäen isoissa ilmastoiduissa halleissa. Siinä on jo niin monta eroavaisuutta siihen miten Suomessa kaneja kasvatetaan että en pidä sitä kovinkaan vertailukelpoisena.
Suomessa harva pitää kovinkaan tarkkaa kirjanpitoa kaneista. Itse pyrin punnitsemaan kanit 21vrk, 56vrk ja 90vrk ja teurastettaessa. Lisäksi kirjaan ylös poistojen syyt ja emon iän. Samoja asioita kuin muillakin tuotantoeläimillä. Esimerkiksi emolehmätiloilla tehdään vastaavaa kirjanpitoa. Joonas sanoo mun kirjanpitoa agrologin ongelmaksi ;), hänelle kun riittäisi että pistää kaksi pupua samaan ja sieltä tulee paljon pikkupupuja. Ollaankin sovittu että hän keskittyy rakentamiseen ja mä tähän muuhun - kummallekin sellaista mitä itse osaa.


En tiedä olenko vieläkään oikeilla jäljillä tässä asiassa ja varmasti tulen vielä oppimaan monta juttua kantapään kautta! Kesäaikaan oma minitila pystyy tuottamaan lähes kaikki rehut kanien tarpeisiin, jolloin rehuille ei tule lainkaan kustannuksia, eikä näin ollen päästöjäkään synny samaa määrää kuin jos rehut rahdataan ympärisuomea. Lisäksi olen mielelläni kannattamatta isoja teollistenrehujen myyjiä. Talviaikaan kaikki rehut pyritään ostamaan paikallisilta tuottajilta. Talvisaikaan kaneja ei poijiteta, jolloin rehunkulutuskin on maltillista. Kaneilla on Suomessa myös usein luonnollinen tauko poikimisissaan loka-tammikuun ajan.

9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Paljon yhtäläisyyksiä omiin ajatuksiini kanien pidosta.
    Tuosta kirjanpidosta. Sehän on pakollista ihan. Kirjaa täytyy pitää ostoista, myynneistä, syntyneistä, kuolleista (syistä), sairauksista jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kanit tähän asti olleet ihan lemmikkistatuksella, niin mitään ilmoituksia tai kirjanpitoa ei ole tarvinnut tehdä niiden osalta.

      Poista
  2. Kiitos tästä julkaisusta! Mitä rotuja teillä nyt on kaneissa? Ja mitä valkuaista käytät, apilaheinää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nyt emot risteytyksiä: cal/usv, lähes puhdas usp ja usp/sh. Isäpupuna poikasilla on suurihopea.
      Patapoikaset kasvavat tällä hetkellä ihan pelkällä tuoreella. Valkuaisena käytän pellavaa ja kauraa tai ohraa.

      Poista
  3. Onnea uudelle kani-innostukselle! Kerrostalo näyttää hienolta.

    Kaneilla ei tarvita mitään kirjanpitoa, mutta omaksi iloksi ja hyödyksi sitä tietysti tulee pidettyä. Nykyinen hallitus norminpurkutalkoissaan nosti kanimäärää, jonka saa myydä tilalta ilman eläinlääkärin tarkastusta. Ennen 1000, nyt 10 000 kania vuodessa. Varmasti tarpeellinen muutos pienomavaraistelijalle ;) Ja nyt saa myydä kauppaankin eikä vain suoraan kuluttajalle.

    Hammasongelmien välttämiseksi ja kanien huviksi kannattaa pitää häkeissä pureskeltavia oksia. Suurin osa kaneista ei syö kuivaheinää, kun tuoretta on tarjolla, mutta oksat maistuvat aina.

    Ehkä näistä linkeistä löytyy jotain luettavaa:
    http://world-rabbit-science.com/index.htm
    http://www.raising-rabbits.com/
    http://www.backyardherds.com/forums/breeds-and-breeding-rabbits.84/
    http://www.rudolphsrabbitranch.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Tuo 1000 -> 10 000 kaniin vuodessa oli ehdottomasti hyvä asia, mutta uskon silti että kaninlihan kasvatus myyntiin pysyy maltillisena. Jotta lihaa saa myydä, niin tarvitaan elintarvikehuoeisto. Elintarvikehuoneistossa saa työskennellä hygieniapassin omaava henkilö.
      Vaaditaan alkutuotantoilmoitus, mutta sitten enempää en osaakkaan tarkkaan sanoa tarvitaanko poistoista, myynneistä, lääkitsimisistä, rehuista ja vedestä olla omaa kirjanpitoa. Kukaan muukaan ei tunnu tietävän ;) ja riippuu myös kunnasta miten asiat tulkitaan.
      Jotkut sanovat että yli 6 emon kanssa tarvittaisiin ilmoitus aviin, mutta lihakanien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Lihakaneja ei tarvitse ilmoittaa, mutta lemmikkikaneista yli 6 emoa tarvitsee ilmoittaa sinne.

      Näitä asioita ollaan tutkittu, josko sitä vielä joskus saisi kaninlihaa myyntiin asti :)

      Oksia meilläkin käytetään pureskeltavaksi. Joidenkin mukaan se ei auta takahampaita ollenkaan. Näistäkin liikkuu niin paljon mutu- ja lemmikkikani tietoa...

      Kiitos linkeistä, pitää tutustua ajan kanssa!

      Poista
  4. Sinä se vain lisäät kanikuumettani! =D

    Beiben sisko on kasvattanut vuosia jo Belkkareita lihaksi. Oli meilläkin pari poikaa kasvamassa jokunen vuosi sitten. Kanin liha on niin hyvää!
    Kanin kasvatuksesta lihaksi on todellakin tosi vähän tietoa. Mutta itsekasvattamallahan oppii paljon. Ne virheetkin! Eikä se valtava tiedon määräkään aina takaa onnistumisia!
    Hyvältä näyttävät teidän kanien olot. Minusta on myös tärkeää, että kesällä elukat saavat tuoretta ruohoa. Meillä on lapsuudessani kesäkaneja, jotka palautettiin omistajalleen aina syksyllä. Ne olivat useasti kuralla. Mutta myöhemmin, kun minulla on ollut kaneja lemmikkinä, ei ne koskaan olleet kuralla. Tiedä näistä!
    Mutta oikein hyvää juhannusta teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaninlihan voittanutta ei olekkaan! Se on nopea suolistaa ja helppo valmistaakin. Ainoa miinus on tietenkin iso työn määrä, mutta meitä se ei ole haitannut varsinkin näissä uusissa häkeissä on oikein ilo hoitaa pupuja :).

      Hauskaa Juhannusta myös sinne!

      Poista
  5. Hei, hyvää tietoa. Olisi kiva nähdä vielä tarkempia kuvia teidän häkkiratkaisuista, sekä kerrostaloista että laidunhäkeistä. Millainen pesäsysteemi teillä on?
    Maria

    VastaaPoista