keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Poikasesta patakaniksi II


8vrk
9vrk
 10 vuorokauden ikäisen uskaltauduin ottamaan jo hetkeksi pois pesästä kuvattavaksi.

10vrk
10vrk

11 vrk
 12 päivän ikäisillä poikasilla on jo silmät hieman raollaan. Poikasista huonolaatuiset kännykkä kuvat vain tältä päivältä...
12vrk

12vrk

 Osalla silmät jo kokonaan auki 13vrk ikäisinä!

13vrk

13vrk
 
14vrk
14vrk
15vrk
15vrk
 15 päivän ikäisinä Tohveli-pupun poikaset lähtivät pois pesän suojista Tohvelin harmiksi. Nyt ne ovat koko ajan Tohvelin kimpussa kinuamassa maitoa... koita kestää Tohveli!
15vrk
 Nyt poikaset alkavat pikkuhiljaa maistelemaan kiinteää ruokaa.
Vettä niille tarjoillaan erillisestä juomapullosta tai kupista, koska pikkupoikaset eivät vielä yletä nippoihin.



tiistai 13. syyskuuta 2016

Poikasesta patakaniksi

Tässä tulevat Tohveli-pupun poikaset, jotka syntyivät 6.9

En ota pesäpoikasia pois pesästä ollenkaan, lasken  ja tarkistan poikaset kerran päivässä. Tapoja on toki erilaisia.
1vrk



 Tohveli teki pesänsä pesäkoppitarjonnasta huolimatta heti häkin oven suuhun vähän hassun tuntuiseen paikkaan. 
2vrk
"Ai poikasia meinasit kattoa?
...okei, no kato vaan."

Ensimmäisten poikasten kohdalla se oli todella suojeleva - suorastaan agressiivinen emo, mutta nyt kolmansien poikasten myötä se on selvästi rauhoittunut.
Niin varmaan me kaikki ;)
2vrk
3vrk
4vrk
4vrk kuorsaava vauvapupu? Hampaatkin löytyy jo :)

5 vrk
6vrk

7vrk
Tähän mennessä ei ole kuollut yhtään poikasta. 
Pesäpoikasten kuolleisuus voi välillä olla suurikin.
Tohveli-emolla on paljon ruokittavia, joten se saa lähes vapaasti luomurehua (kauraa ja pellavaa) ja tietenkin tarjolla on aina heinää ja vettä. Lisäksi kanit saavat tuoretta vihreää niin kauan kuin sitä riittää, oksia jyrsittäväksi, sekä porkkanaa ja/tai omenaa.


Ajattelin kuvata poikaset alkuun joka päivä ja myöhemmin vähän harvemmin, sekä kertoa kuulumiset niiden osalta viikoittain.
Ehkä siitä saa paremman kuvan miten poikaset kehittyvät patapupuiksi.
Palataan tähän asiaan siis jälleen viikon kuluttua!

lauantai 3. syyskuuta 2016

Kesäkurpitsa-omenahillo

Meidän omenapuu ei tänäkään vuonna tehnyt kummoistakaan satoa aijempien vuosien leikkauksista johtuen. Muilla sen sijaan oli hyvä omenavuosi ja ollaankin saatu eläimillekin käydä poimimassa niitä naapurustosta! 
Sain ihanalta kaverilta ison kasan omppuja poimittuina kotiovelle asti! Päätin tehdä niistä hilloa ja mehua. Pienimmät ja huonoimmat menivät eläinten suuhun, mutta suurin osa oli ihan ihmisille käyttökelpoisia.
Kasvimaalta lötyi puskien seasta vielä jättiläis kesäkurpitsoita, jotka pitäisi saada käytettyä johonkin - eikun tuumasta toimeen.


Tiedän joidenkin kuorivan omenat ja raastavankin ne. Mä olen vähän laiska hillon tekijä ja leikkaan aina vain hilloksi menevät omput karkeiksi paloiksi ja pistän sauvasekoittimella muussiksi. Eihän siitä aivan niin tasaista seosta tule.
Omenoiden kodan ympärille jäävä käyttökelpoinen omena meni mehustimeen ja  mehustetut mäskit päätyivät sitten eläinten syötäväksi. Koko omena meni siis hyötykäyttöön!

1,5 kg kesäkurpitsaa
0,5 kg omenaa
1 sitruunan mehu
0,5 kg hillosokeria
2-3 dl vettä

Viipaloi omenat ja kesäkurpitsa. Sekoita kaikki aineet keskenään kattilassa. Laita miedolle lämmölle kiehumaan kunnes kesäkurpitsa ja omenat pehnevät. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Purkita kuumennettuihin astioihin.

 Riiviöt leikkivät omenalaatikolla avaruus-seikkailuita sillä aikaa.

torstai 1. syyskuuta 2016

Pöhkö-possun tutkimusretki

Meidän Pöhkö-possu on erikoistunut tutkimusmatkailuun. 
Se hyppää sikalan aidan yli pieneen possulan eteistilaan ja siitä heti tilaisuuden tullen (kun ovi aukeaa) ryntää ulos. 

Tällä kertaa Pöhkö tutustui Kukkaan ja Emmaankin.

Kunnes karkumatkalle tuli stoppi.

Siru yritti leikkiä Pöhkön kanssa.

Mutta Pöhkö ei osannut arvostaa koiran leikkejä, vaan ryntäsi takaisin omaan turvalliseen karsinaansa, jossa Röhkö jo odotteli kärsimättömänä.