torstai 24. elokuuta 2017

Paras aika vuodesta!

Meidän kesään on jälleen mahtunut paljon kaikenlaista. 
Tänä vuonna ajattelin etten kasvata yhtään mitään, mutta toisin kävi. 

Keväällä huomasin hautaavani perunoita ja sipuleita maahan, hirveässä flunssassa ja kuumeessa tottakai. Neljän apurin kanssa homma oli helppoa - äippä kaivo perunoita maahan ja kaksi apulaista seurasi perässä. Kun nostin katseeni toinen sanoi innoissaan "äiti kato mitä mä löysin maasta! Peruna!" ja toisella oli syli täynnä niitä. Yksi sentään laittoi niitä mun lapioidessa multaa ihan oikein multaan ja yksi taisi (harvinaista kyllä) nukkua mukisematta päikkäreitä.
Retiisejäkin kasvatin makupaloiksi, sekä juhannuksen tienoilla pistin vielä lanttuakin kasvamaan. 

Huomasin myös että laitumelle ilmestyi syksyllä teuraaksi menevä hevonen. Myöhemmin seuraan liittyi myös neljä karitsaa vaihtokaupan tuloksena. Karitsat ovat osoittautuneet meillä melkein yhtä hyviksi karkaajiksi kuin vuohet aikoinaan. Juuri kun musteherukat olivat kypsiä ja ajattelin "huomenna" poimivani ne, niin eiköstä ne olleet menneet yön aikana karkureiden suuhun. En niin välitä lampaanlihasta, joten keskityn tarkastelemaan niiden lämpimää ja kivan väristä taljaa.


Milka ja Muheva ovat viettäneet leppoisan kesäloman laitumella. Milka ei ole vielä tiine, mutta toivon että ennen vuoden vaihtumista olisi. Saa nähdä. 
Muhevalla oli hetken aikaa imemisen estin nenässä, koska se kävi ilmeisesti Milkan tissillä (itse en ikinä nähnyt), koska Milkalta alkoi herumaan maitoa.

Kaneista olen päässyt kaikista eroon.
Kanojen määrä on pysynyt samana, vaikka yksi koittikin tuloksetta hautoa.

Mansikka aika meni. Tein aika paljon hilloa ja mehua. Raparperimehua ja punaviinimarjamehuakin saatiin muutama pullo. Odotan seuraavaksi omenoiden keruuaikaa. Aijon tehdä enemmän omenamehua kuin viime vuonna. 

Laitumelle ollaan nyt annettu lisäruokana kuivaheinää ja leipää. Leipä kelpaa hyvin kauran sijaan. 

Nyt ollaan valmisteltu uuden asukkaan tuloa. 
Eläin minkä hankinta ei ole millään muotoa järjellä perusteltavissa, mutta on ollut mun unelmana aina. 
Tiedättekö jo?

maanantai 14. elokuuta 2017

Muutto alakertaan

Olemme jo pidempään halunneet muuttaa takaisin alakertaan nukkumaan. Kun Veera oli pieni ajattelimme että sitten kun saamme hänet nukkumaan omaan sänkyyn, mutta sitten olikin Saara jo mahassa ja ajatukset lähtivät alusta: sitten kun Saara saadaan omaan sänkyyn nukkumaan. No nyt tuli se päivä kun vauvasta kasvoi niin iso että yösyöttöjä ei enää tarvita ja sänkyyn siirtäminen sujuu suhteellisen vaivattomasti vielä. (Siinä vaiheessa kun vauva oppii kiipeämään itse pinnasängystä on jo liian myöhäistä...)


Niinpä katselimme erilaisia vuodesohvia. Puusohva miellytti silmää eniten, mutta meillä on ollut jo kolme puusohvaa, jotka kaikki narisevat kun kääntää kylkeä päätimme että sellaista ei meille enää tule. Menimme oikeastaan kauppaan testaamaan divaanivuodesohvia, sellaisen sisään kun saa helposti vielä vuodevaatteet. Sitten se tuli vastaan ja muuta ei tarvinnut miettiä kuin väriä. Päädyimme harmaaseen siinä toivossa että roskat eivät näkyisi niin hyvin.


Olen ollut todella tyytyväinen valintaan.  Vuodevaatteet menevät päiväksi arkkuihin ja illalla sohvasta saa näppärästi sängyn. 


Haittaako olkkarissa nukkuminen? - Ei ollenkaan. Ainakin vielä kun lapset ovat pieniä niin ei haittaa yhtään että nukkuu keskellä olkkaria. Päinvastoin, musta on ihanaa iltaisin että on hetki omaa rauhaa kun lapset ovat yläkerrassa. Ylhäällä nukkuessa aina joku havahtui kysymään jotain kun itse hiipi alakertaan.
Mä aina vastaan tilakysymyksiin että "katsotaan sitten kun lapset ovat isompia, nyt on hyvä näin".

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pitkästä aikaa



Jotkut ovat ehkä huomanneetkin että blogi on ollut jonkin aikaa poissa pelistä.
Arvoin monta kertaa poistanko blogin kokonaan? Olenko joskus jatkamassa sen kirjoittamista? Ja jatkanko nyt vai joskus tulevaisuudessa? 
Lopulta päädyin että siivoan blogista osan kirjoituksista pois. Monet ovat kyselleet joidenkin reseptien ja niksien perään, joten päätin että mukavin kaikille on, jos ne ovat samassa paikassa yhä edelleen. Oli ihanaa huomata että moni kaipasi blogia ja sain useita sähköpostejakin aiheesta.

Jatkossa luulen ettei päivityksiä tule niin tiuhaan tahtiin mitä yleensä, mutta jollain aikavälillä uskon niitä tulevan. 

Kiitos että olette jaksaneet pysyä seuraajina <3 

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Vaarallinen maito?


Juusto reseptin ja maidon terveellisyys -postauksen myötä sain paljon palautetta niin Facebookin kautta, sähköpostilla ja kommenteissakin maidon bakteereista. Osa tuntui pitävän bakteereita pelkkänä pelotteluna ja osa taas oli kauhuissaan miten voimme juottaa lapsillemme raakamaitoa. Päätin vähän avata asiaa enemmän.


Villitys mahdollisimman puhtaan ruuan puolesta on jo jatkunut pitkään. Tuottajia tunnutaan syyllistävän siitä miksi meille ei tarjota puhtaita raaka-aineita? Syy on mielestäni suurissa massoissa ja ihmisten luontaisessa helppouden tavoittelussa. Kiireinen ihminen nappaa helposti mukaansa kaupan hyllyltä einestä tai edes jotain puolivalmista. Teollisuus haluaa uskotella meille että itse teurastettu ja raakamaito voivat olla saastuneita ja on suuri riski syödä niitä. On totta että harvoin kotioloissa päästään yhtä hygieniseen lopputulokseen kuin teollisuudessa, mikäli asiaan ei oikeasti kiinnitetä huomiota. Pien eläinten (kukko ja kani) teurastus onnistuu pienellä panostuksella varmasti hyvin. Jo lampaan kokoinen eläin vaatii kumminkin niin paljon suuremmat tilat, että se on hankalampi teurastaa hygienisesti. Kun teurastaa ruuan itselleen ja perheelleen hygieniasta pitää mielestäni kumminkin riittävän hyvin huolta hygieenisyydestä, mikäli tietoa aiheesta on. Toisaalta suurinosa bakteereista kuolee kuumentaessa, joten kovin suurta riskiä ei omasta mielestäni ole, sillä kaikki liha kypsennetään ennen syömistä. Juustojen valmistaminen on saanut minut ottamaan enemmän selvää bakteereista, sillä pitkä varastointi lisää bakteerien määrää ja riskiä sairastua niistä. Aijon juustoa valmistessani lisätä hygieenisyyttä entisestään. 
Haemme maidon suoraan tilalta aina, mutta kuumennamme sen yli 71 asteeseen bakteerien tuhoamiseksi. Itse saatamme juoda maitoa sellaisenaan, mutta lapsia varten termisoimme maidon. Tästä ollaan yleisesti montaa mieltä, sillä kuumennus tappaa myös hyvät bakteerit.

 

Maidon vaarat

Raakamaitoa ostaessa tilallisen tulee varoittaa kuluttajaa maidon vaaroista. Kyseistä lapusta täytyy käydä ilmi Eviran mukaan:
  • tuote on raakamaitoa
  • tuote saattaa sisältää tautia aiheuttavia mikrobeja
  • riskiryhmiin kuuluvien ei tule nauttia tuotetta lämpökäsittelemättömänä
  • riskiryhmiin kuuluvat lapset, vanhukset, raskaana olevat ja henkilöt, joilla on vakava perussairaus
  • tuotteen kuljetus- ja säilytyslämpötila (enintään + 6 °C)
  • viimeinen käyttöpäivä (Evira suosittelee, että viimeinen käyttöpäivä on pääsääntöisesti kaksi vuorokautta raakamaidon luovutuksesta.)
Raakamaidon aiheuttamista ruokamyrkytystapauksista voi lukea Eviran sivuilta. Käytännössä kaikki maidon bakteerit aiheuttavat eriasteisia ruokamyrkytyksiä.

2016 toksoplasmoosiin sairastui 35 ihmistä
Vuonna 2015 kambylobakteeriin sairastui 4589 ihmistä, joista VAIN 632 tartunnoista oli kotimaisia.
Listerian aiheuttamia yleis infektioita todettiin vuonna 2015 46 kappaletta, joista yli puolet yli 75-vuotiailla. 
2015 Salmonellaa esiintyi 1656 ihmisellä, joista 59 oli peräisin kotimaasta.
Suomen väkiluku on ollut viime vuonna tilastokeskuksen mukaan 5 502 640. Lisää lukuja tartuntataudeista vuodelta 2015 voi lukea täältä.

 

EHEC

EHEC-bakteeri aiheuttaa veriripulia ja vatsakramppeja. Ripuli kestää yleensä 4-10 päivää.  Bakteeria löytyy märehtijöiden suolistosta ja se voi tarttua ihmiseen raakamaitoon eksyneen epäpuhtauden (sonnan) kautta. Bakteeri voi tarttua myös huonosti kypsennetyn lihan kautta, vihanneksista ja saastuneesta vedestä. Aikuisilla EHEC-tartunta voi olla oireeton. Oireet alkavat yleensä 4-10 päivää tartunnansaannin jälkeen. EHEC-tartunta voi kumminkin johtaa jopa hengenvaaralliseen munuaisvaurioon. Ripulin takia saattaa olla syytä hakeutua sairaalaan nesteytykseen, mutta antibiootein tartunnan saaneita ei hoideta.
Myös teurastamoissa otetaan näytteitä EHEC-bakteerin varalta. Maitoa jossa todetaan EHEC-bakteeri ei käytetä ilman pastörointia.

 

Salmonella

Salmonellan oireina ovat ripuli ja kuume, pienelle osalle sairastuneista voi kehittyä nivetulehdus. Ripuli kestää yleensä 4-10pv. 
Salmonella tarttuu yleensä ihmisen tai eläimen ulosteen saastuttamasta ruuasta. Kypsennys tuhoaa salmonellan ja tavallisimpia tartunnan lähteitä ovatkin raakamaito, liha ja idut. Myös lemmikkieläimet, erityisesti matelijat voivat tartuttaa ihmiseen salmonellan.
Salmonellaa hoidetaan vain poikkeustapauksissa antibiooteilla.

Kampylobakteeri

Kambylobakteeri aiheuttaa suolistotulehduksen, jossa oireena on kuume, verinen tai limainen ripuli, päänsärky, pahoinvointi ja kovat vatsakivut. Oireet kestävät kolmesta päivästä viikkoon. Osalle sairastuneista voi kehittyä niveltulehdus. Tarttuu huonosti kypsennetystä ruuasta, saastuneesta vedestä ja joskus harvoin ihmisestä toiseen.
80% tartunnoista on peräisin ulkomailta.

Listeria

Listerian jäljittäminen tiettyyn elintarvikkeeseen on hankalaa, sillä oireet voivat ilmetä viikon tai jopa vasta kahden kuukauden päästä. Terveet ihmiset sairastuvat harvoin vakavasti. Listerioosin ilmenee vatsatautina ja perustautia sairastavilla henkilöillä se voi aiheuttaa aivokalvon tulehduksen. Listerioosiin kuolee jo 25% sairastuneista, mutta yleensä kyseessä on jotakin perustautia sairastava henkilö. Listerioosi voi aiheuttaa keskenmeja.
Listeriaa hoidetaan antibiooteilla.

Toksoplasma

Tartunta tapahtuu yleensä huonosti kypsennetyn lihan kautta, sillä toksoplasma alkueläin elää eläinten kudoksissa. Maidosta ja kissan ulosteesta voi kumminkin myös toksoplasma-loinen tarttua. Harva kissa kantaa loista (yksi sadasta) ja tuore uloste ei tartuta toksoplasmaa. Suurin osa tartunnan saaneista eivät oireile mitenkään tai vain sairastuvat lievään kuumeeseen. Nielurisat ja imusolmukkeet voivat turvota. Pahimmassa tapauksessa toksoplasma aiheuttaa aivotulehduksen ja keuhkokuumeen. Aivotulehdus havaitaan yleensä vain HIV-potilailla. Pysyvä haitta voi olla näön hämärtyminen.
Raskausaikana saatu toksoplasma-loinen aiheuttaa keskenmenon ja jopa vauvalle pysyvän vamman. Raskautta ennen saatu toksoplasma-tartunta ei ole yleensä vaarallinen sikiölle.
Toksoplasma ei välttämättä vaadi hoitoa, mutta vakavammissa tapauksissa käytetään hoitoon antibioottia. Toksoplasma-loinen tarttuu yleisimmin ihmiseen kissan ulosteen kautta, ei raakamaidosta, mutta riski on olemassa.

Yersinia

Yersinia bakteerit esiintyvät yleensä maaperässä ja vesistöissä. Yleisin tartunnan lähde ihmisillä on huonosti kypsennetty sianliha. Oireet alkavat 1-25 vuorokauden kuluessa ripulilla, kuumeella ja vatsakrampeilla, sekä oksentelulla. Oireet voivat olla samantapaisia kuin umpilisäkkeen tulehduksessa. Tautiin ei käytetä antibiootteja. Jälkitautina voi (harvoin) esiintyä niveltulehdus.

Tartuntojen ehkäisy

 



Kaikkia näitä tartuntoja voidaan kotikeittiössäkin ehkäistä kuumentamalla maito yli 71C° ja huolehtimalla hyvästä hygieniasta niin keittiössä kuin syödessä.

Tilaolosuhteissa maidon laadusta huolehditaan hyvällä lypsyhygienialla. Utareet on syytä pyyhkiä hyvin puhtaiksi ennen lypsyä. Käsin lypsettäessä vaara maidon saastumiselle on suurempi kuin konelypsyssä. Maito on käsinlypsättäessä usein avoimessa astiassa, johon helposti tippuu karvoja tai pahimmassa tapauksessa jopa sontaa. Lypsypaikan hygieenisyydestä, lypsykoneen puhtaudesta ja siiviläsukan vaihdosta huolehditaan jokaisella lypsykerralla. Maitoauton käynnin jälkeen maitotankki pestään. Navetta hygieniaan kuuluu myös esimerkiksi huolehtia etteivät lanta ja lehmien syömä rehu kohtaa. Pääsääntöisesti maito, joka tulee toimivalta lypsykarjatilalta on hygieenisesti hyvää. Maito luokitellaan laadun perusteella luokkiin E, I ja II. E-luokka on paras ja sitä tuottaa suurinosa maitotiloista Suomessa. Maidon hinta määräytyy luokan, sekä rasva ja valkuaislisistä. Käytännössä II-luokan maitoa ei ole tilallisella yleensä varaa tuottaa.

Olemme kokeneet liian läheltä miltä kambylobakteerin sairastaminen tuntuu ja sen takia pyrimme useinmiten kuumentamaan raakamaidon, vaikka siinä kuolee myös osa hyvistä bakteereista. Itse saatan juoda maitoa sellaisenaan, mutta lapsille tarjotaan vain kuumennettua maitoa varmuuden vuoksi.
Kampylobakteeri tarttui tilalla maidosta, joka oli lypsetty erilleen vasikoille juotettavaksi.  Sitä maitoa ei olisi saanut ottaa ihmisille käyttöön. Henkilö joka otti maitoa tankista ei myöskään pessyt maitokannua edellisistä maidon jämistä. Minä en sairastunut, koska en juo kahvia, enkä siis käyttänyt tätä maitoa kahvin seassa. Kaikki muut navetalla sairastuivat ja osa söi antibioottikuurin tapauksen johdosta. 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan 30% raakamaidossa on kambylobakteeri, joka on mielestäni yllättävän iso prosentti. Tosin tutkimuksen laajuudesta en osaa sanoa ja sitä kautta luotettavuudesta. Kaikki tilastot kun ovat muokattavissa omaan käyttöön sopivaksi.

Pidättekö raakamaidon juomista turvallisena?
Pelotellaanko bakteereilla liika tai liian vähän?
Mistä ostatte maidon?

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Saunapalvi

Tulipa vihdoin taas aikaa valmistaa saunapalvia. Se ei ole hätäsen hommia. Aikaa kuluu yli vuorokausi pelkän saunan lämmittämiseen. Ennen pakastimia palvaus oli kevään lämmetessä lihojen säilyvyyden kannalta oleellinen prosessi. Näin saatiin lihoille pidempi käyttöikä. Savu ei ollu makua varten vaan bakteerien tuhoamista varten. Toki maku tulee siinä samalla. Suolaus on kanssa säilyvyyttä lisäävä tekijä kuin myös savustaminen,  jossa liha kuivuu ja savustuu, näin ollen bakteereilla on vaikeampi kasvualusta. Itse palvaus on prosessi jonka aikana muodostuu myös kuori. Kuori säilöö lihan sisäänsä. Makuun ja säilöntään vaikuttavia asioita on yhtä monta kuin tekijäänsä. Mitä savustus puuta käytät? Miten suolaus tapahtui? Lämpötila? sää? kosteus tasapaino? Löylytys? Liha itsessään on aina vähän erillaista, näitä riittää. Kokeilemalla ja kultaisella keskitiellä pysyminen on perusta jolla voi lähteä jo palvaamaan. Tässä tietoa joka on kait se kultainen keskitie.

-Palvata voi mitä lihaa vain mutta mahdollisimman isoina(yli kilon) paloina ja suurina erinä
-Suolaus riittävän hyvä maun ja kokeilun mukaan
-Palvaus lämpötila 60-100 astetta
-palvaus aika on noin  1-3 vrk riippuen lihojen koosta ja palvaus lämpötilasta
-savustus puuna kuivaa tai märkää lehtipuuta(leppä,koivu,tammi,kirsikka,hickory), riippuen onko purua savustimeen vai pystymärkää savusaunaan
-lihoja löylytellään alussa kuoren muodostumiseksi.
-pasitomittarilla voi katsoa lihojen eriaikaista kypsymistä ja poistaa pienimmät aikasemmin jotteivät kuivu liikaa
- Jäähdytä lihat palvauksen loputtua mahdollisimman pian jotta säilyvyys olisi pitkä.
- Elä pakasta, lihasta voi tulla märkä sulamisen jälkeen jolloin ei säily enään.

Meillä meni jotenki näin:

Ekapäivä: Virittelyä ja mietintää kaiken muun ohessa. Verkko saunan kattoon, saunan siivous, puita saunalle, lihat sulaan verkon päälle, savustimen viritys, Tulet saunan pesään, lihojen ruiskusuolaus kyllästetyllä suolaliuoksella, savustimen sytytys. Yhteenvetona illalla tilanne oli se että lihat oli suolattuna katossa ja saunssa poltettu kaksi pesää puita, lämpö jossain 30-40 astetta.

Toinen päivä klo 3.00:

Tosi toimiin, sauna kuumaksi 80-100 astetta. Tuo 100 ei täyttyny koskaan ja alle 80 ei menny. lämmitystä, aluksi tarkistus ja klapi puolentunnin välein. Lämmön tasaantuessa tunnin välein 2 klapia. Savustin toimii kokoajan.

Kolmas päivä:
 palvaus loppui noin klo 3.00 ja aamulla lihat kylmäksi noin klo 7 aikoihin. Ja unta palloon.

Neljäs päivä:
 lihat paloiksi ja pakkauksiin 

Ei muuta kuin palvaamaan!! Onnistumisen ja erehdyksen kautta!!!


Pro Q Savustin toimii tammi purulla 16 tuntia kerta täytöllä ja jos sytyttää molemmista päistä jotta saa tarpeeksi savua isoon tilaan niin aika puolittuu.






Juuston valmistus



 Monet ovat kyselleet juuston valmistuksesta tarkempia ohjeita. Me olemme soveltaneet Wikikon juusto ohjeesta oman version. Juuston valmistukseen onkin hankala antaa mitään tarkkoja ohjeita, sillä muuttujia on niin paljon. Kaiken perustana on hyvälaatuinen maito. Olemme huomanneet että karjassa, jossa ayshire on valtaosassa ei juoksettuminen ole niin hyvää. Joidenkin lähteiden mukaan ay-karjasta 13% lypsää sellaista maitoa, jossa juuston juoksettumisominaisuudet ovat huonot. Parhaiten juoksettuu alkuperäiskarjan maito.

Navetan löytäminen, josta maitoa saa ostaa on ollut meillä välillä ongelmana. Kannattaa kumminkin rohkeasti soittaa ja kysellä navetan omistajilta maidon ostamis mahdollisuutta. Yleensä maito maksaa navetasta ostettuna 0,80-1e litralta.

Juuston valmistamiseen tarvitset:
-10 litraa maitoa.
-juuston juoksutteen (apteekista)
-jugurttia (tai muuta hapanmaitotuotetta)

Lisäksi:
-10-litran kattilan
-Siivilän tai juustomuotin
-harson
-lämpömittari

Halutessasi voit termisoida maidon, eli kuumentaa maidon yli 60-asteeseen, jotta haitalliset bakteerit kuolevat. Termisoinnissa on huonona puolena se että myös hyvät bakteerit kuolevat osittain ja juustoutumisominaisuudet saattavat hieman huonontua. Meillä myös lapset syövät juustoa, joten pidän kuumennusta hyvänä tapana riskien minimoimiseksi. Termisoin yleensä maidon edellisenä päivänä ja teen juuston seuraavana ajan hallinnallisista syistä.

Tässä prosessi yksinkertaiduudessaan:



Kaada maito kattilaan ja lämmitä 30-35 asteeseen, laita sekaan hapate (jugurtti) ja juoksutin (purkin ohjeen mukaan, noin ruokalusikallinen kymmeneen litraan). Pidä lämpötila noin 30 asteessa 20-40 minuuttia samalla sekoittaen.

Nosta kattila pois liedeltä ja anna vielä seistä pöydällä, jotta maito juoksettuu kunnolla. Yleensä juoksettumiseen menee aikaa tunti tai kaksi. Neljä tuntia on jo liian kauan ja juusto ehtii kovettua kattilan pohjalle liian klimppiin.

Tee veitsellä viiltoja juoksettuneen maidon pintaan ja kaada harsolla vuoratun siivilän läpi. Purista nestettä kevyesti pois. Juuston kovuus määräytyy käytetyn hapatteen, sekä sen mukaan kuinka kuivaksi massa puristetaan tässä vaiheessa. Joissakin tapauksissa juusto laitetaan painon alle, jotta siitä puristuu mahdollisimman paljon nestettä pois. Olemme kumminkin saaneet ilman painoakin aikaan juustohöylällä leikattavaa juustoa.

Jätä juusto valumaan yön yli siivilään.

Seuraavana aamuna tehdään suolaliuos. Suolaliuoksen suolapitoisuus on meillä ollut 2% ja juusto on ollut liuoksessa kuudesta tunnista vuorokauteen ja jotain siltä väliltä. Suolauksen määrä on vielä meilläkin hieman hakusessa ja juustosta tuli tälläkin kertaa hieman liian suolaista. Tällä kertaa annoimme juuston olla suolaliuoksessa 6h, ensi kerralla taas vähemmän aikaa kunnes löydämme sopivan suolamäärän meidän makuumme.

Kun juusto on suolattu se pestään puhtaaksi ylimääräisestä suolasta. Me käärimmejuuston paperiin tai harsoon ja laitamme juuston kypsymään kylmiöön.

Meidän juustomme oli kolme viikkoa kylmiössä kypsymässä, jonka aikana sitä välillä käänneltiin ja hierottiin suolaa pintaan. Juuston kuuluu muodostaa kova kuori pintaan. Kääntely on tärkeää, jotta juusto kypsyy tasaisesti. Kääntelyä tehdään päivittäin - joka kolmas päivä. Alkuun tiheämmin ja loppua kohti harvemmin.



Juuston valmistuksessa voi mennä pieleen moni asia ja ei kannata lannistua mikäli ensimmäisillä kerroilla ei siinä onnistu! Joka kerta oppii jotakin uutta ja oppii tuntemaan oman kellarin/kylmiön toimintaa ja lukemaan  juuston kypsyysastetta paremmin.

Meidän juusto oli taas hieman liian suolaista ja maku oli aika voimakas. Kypsyminen oli tasaista. Maun voimakkuus voi selittyä sillä että haimme maidon tällä kertaa eri paikasta kuin aijemmin.



Toivottavasti ohjeesta oli apua ja kysykää ihmeessä, jos jokin jäi askarruttamaan... yritän vastata, vaikka oikein en välttämättä osaakkaan vastata kaikkeen ;). Juuston valmistus on sitä monimutkaisempaa mitä enemmän tietää asiasta!

Youtuben puolella myös video aiheesta!

Tein myös Facebook sivun meille, jotta sitäkin kautta pystyy seuraamaan meidän puuhiamme.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Onko maito terveellistä?

Jokunen vuosi sitten kohistiin A1 maidon aiheuttamista haitoista. Dokumentissa Pilattu maito nostettiin esiin eri tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa maitoallergiaan.

A1 Maidosta vapautuu Beta-Kasomorfiinipeptidit-7 (BCM-7), jonka uskotaan olevan haitallista. A1 maito on yhdistetty diabetekseen, lapsikuolleisuuteen, sydänsairauksiin, ruuansulatuskanavan ongelmiin ja autismiin. BCM-7 epäillään olevan myös osallisena vauvojen kätkytkuolemiin (tutkimus) ja uniapneaan. Äidin maidon, sekä vuohen- ja lampaanmaidon kaseiini on A2 tyyppiä.
A2 maitoa on tutkittu laajalti. Kumminkaan kiistatonta näyttöä sen terveellisyydestä A1 maitoon verrattuna ei olla pystytty tutkimuksissa todistamaan. EFSA on jopa arvioinut A1 maidon harmittomaksi. Toisaalla taas on tehty tutkimus BCM-7 vaikuttavan laktoosi-intoleranssiin.
Valtarotujen edustajista (holstein-friisiläinen ja ayshire) puolet lypsävät A2 maitoa. Itäsuomenkarjasta 71%, pohjoissuomenkarjasta 61,5% ja länsisuomenkarjasta 67% lypsävät A2 maitoa.


Toiset taas epäilevät maidon homogenoinnin olevan syynä vatsaoireisiin ja ihottumaan.
Homogenointi tarkoittaa että maidon rasva pilkotaan pieneksi koneellisesti. Kuluttajan silmissä se on havaittavissa kun maidon pinnalle ei kerry rasvaa, vaan maito pysyy "tasapaksuna" ilman ravistustakin. Homogenoinnin ei pitäisi muuttaa maidon laktoosin rakennetta. Toisen teorian mukaan homogenointi pilkkoo maidon laktoosin niin pieneksi, että ne pääsevät imeytymään verenkiertoon, joka taas aiheuttaa ongelmia.

Arlan homogenoimattomista maitotuotteista löytyy lista täältä .
Maitomaan valmistamista tuotteista homogenoimattomia ovat voi ja raejuusto.
Valion homogenoimattomat tuotteet ovat täällä.

Moni varmasti tuntee jonkun laktoosiyliherkän, joka pystyy juomaan Saksalaista Milbona maitoa ja syömään Saksalaista jäätelöä (Lidlistä). Tuotteet ovat homogenoitu ja ne sisältävät A1 maitoa. Tuotteiden sopivuutta laktoosiyliherkille ajatellaan johtuvan lehmien syömästä rehusta. Erään (pienen otannan) selvityksen mukaan Saksassa yli 75% lehmien syömästä rehusta on karkearehuja ja suomessa 67%. Saksassa lehmät syövät maissisäilörehua ja juurikasleikkeitä nurmisäilörehun lisäksi, kun Suomessa taas lehmät syövät pääosin nurmisäilörehuja. Saksan lehmät söivät nurmisäilörehua 34% ja suomessa 64%. Mielestäni ero on yllättävän pieni karkearehun määrän suhteen. Lisäksi luulisin että nurmisäilörehu on naudalle luonnollisempaa ruokaa kuin maissisäilörehu ja juurikasleikkeet...

Minun on helppo uskoa lehmien ruokavalion vaikuttavan maidon laatuun, vaikuttaahan ihmisilläkin äidin syömä ruoka vauvan mahakipuihin. Joidenkin mukaan ruokavalio vaikuttaa suoraan vauvan ihon kuntoon ja lääkärin koliikiksi diaknisoima huutokin lakkaa kun äiti katsoo mitä syö. Virallisesti tosin koliikkiin ei ole syytä, joka kymmenes lapsi huutaa lääkäreiden mukaan syyttä kipujaan... Hormoninäppylöihin on lääkäreiden mukaan syynä äidinmaidon mukana vauvaan kulkeutuvat hormonit. Toisen teorian mukaan näppylät vauvan iholla on yliherkkyyttä jollekin (äidin syömälle tai korvikkeessa olevalle) ruoka-aineelle.
Olen pitkän aikaa miettinyt myös ruokavalion vaikutusta sairauksien hoidossa. Eläinlääkäriin mennessä heti ensimmäinen kysymys on että mitä lemmikki syö. Lääkärit eivät kysele mitään ruokavaliosta, kakan koostumuksesta (aivan, tärkeä osa hyvinvointia, eläinihmiset tietävät varmasti!) tai sisäilmasta (eläimillä kuivikkeiden pöliseminen voi aiheuttaa joitakin ongelmia). Tuotantoeläimillä on mainittu kattavalista erilaisista puutostiloista, jotka aiheuttavat erinäisiä sairauksia. Sen sijaan mainitessani lapsen atooppisen ihottuman pysyvän kurissa vitamiineillä saan osakseni silmien pyörittelyä.

Maitorasvat ovat yhtälailla kiistanalaisia. Maitorasvan väitetään aiheuttavan verisuonten kalkkeutumista ja siksi yleisesti suositellaan vähärasvaisia maitotuotteita. Toisaalta maitorasvojen on myös tutkittu ehkäisevän 2-tyypin diapetestä. Joissakin lähteissä on myös mainittu maitorasvan ehkäisevän sydäntauteja ja syöpää, sekä pitävät hoikkana. Antti Heikkilä on myös maininnut rasvattoman maidon aiheuttavan hedelmättömyyttä.

Oli maito terveellistä tai ei, en usko ratkaisun löytyvän lähivuosina. A2 maitoa tuottavat suuremmalla todennäköisyydellä vain vähemmän tuottavat rodut (suomenkarja, jersey...). Vaatisi suuren panostuksen että kaikki maito saataisiin A2 maidoksi ja sen pitäisi tapahtua vähin äänin. Eihän epäterveelliseksi tai sairauksille altistavaa maitoa kukaan haluaisi ostaa. Homogenointi auttaa tuotteiden säilyvyyden parantamisessa, joten on sanomattakin selvää että teollisuus ei halua edes kuvitella sen olevan syynä laktoosiyliherkkyyteen. Tuotteiden tulee kestää tarpeen vaatiessa isältä pojalle ulkonäköä muuttamatta. Kaikkihan muistavat hampurilaisen, joka ei muuttanut muotoaan 20-vuodessa?
Mikäli syy on lehmien syömässä rehussa on sitä hankala muuttaa ilman että lehmien tuotos kärsii tai että sitä saataisiin tuotettua edullisesti. Edullisuus on tärkeää suurille massoille. Kyselin kerran eräässä facebookin ryhmässä mikä on tärkein kriteeri ruokaa ostaessa. Vain pieni osa vastasi kotimaisuuden olevan etusijalla, kun taas suurinosa sanoi että ostavat edullisinta ruokaa. Vain rasvasta ja valkuaisesta maksetaan hieman lisähintaa tuottajalle, muuten meijerit maksavat määrästä. Ilmasto olosuhteet taas vaikuttavat siihen mitä rehuja pystyy ja on kannattavaa viljellä.

Onko maito sinun mielestäsi hyvis vai pahis? Pidätkö maitoa epäterveellisenä? Uskotko A2 maidon olevan terveellisempi vaihtoehto?

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

KonMari kirjan satoa

Hetken mielijohteesta netissä kirjaston valikoimaa selatessani klikkasin KonMari kirjan varaukseen. Yllätyksekseni se saapui täällä pikkupaikkakunnalla parin viikon sisään minulle. Täytyy myöntää että olin alkujaan aika skeptinen kirjan suhteen. Tuntui että ensimmäiset 30 sivua sain lukea kirjasta samaa asiaa "Siivoa kerralla kunnolla"! Niiden sivujen aikana mietin myös että "miksi tästä asiasta piti kirjoittaa kirja... ja miksi mä luen sitä?" 
Kirjassa on tälläiseen elämäntilanteeseen hyvän pituiset kappaleet. Ehdin hyvin lukemaan kappaleen loppuun, vaikka lapset ovat hereillä. Mikään ei voi olla ärsyttävämpää kuin lukea kirjaa ja tulla keskeytetyksi. Tämän kirjan kohdalla niin ei tainnut käydä kertaakaan. Täällä olen kirjoittanut vinkkejä tavaran vähentämiseen myös.

Entä jos epäjärjestyksen syyt ovatkin lapset, jotka suoltavat pelkkää täyteen piirrettyä piirrustuspaperiakin nopeammin kuin mikään kopiokone? Kirja osasi vastata tähänkin kysymykseen hyvin. Jos näytän mallia, se tarttuu kyllä lapsiin. Meidän murheen kryyni on mielestäni eteisessä eritoten kengät. Kengät ovat aina lattialla sikinsokin. Jos karsin niitä ja osoitan jokaiselle kengälle oikean paikan niin ne pysyvät järjestyksessä.
KonMarin mukaan jokaisen tavaran pitäisi puhutella meitä ja vain ne jotka tuovat iloa säästetään. Ei mulle lasten lelut tai miehen polkupyörä keskellä eteisen lattiaa tuota iloa. Säilytysratkaisuksi mulle on ehdotettu pyörän ripustamista seinälle, jossa se kieltämättä puhuttelisi minuakin... mutta ei positiivisesti. Tässäkin tapauksessa on itse näytettävä esimerkkiä ja järjestettävä ensin omat tavaransa, jolloin (toivottavasti) muut perheenjäsenet tulevat mukaan talkoisiin. Täytyy myöntää että heti ensimmäisenä tein virheen. Aloin järjestelemään johtojemmaa, oikeaa käärmeiden pesää, jonka luulin olevan aikalailla neutraalia aluetta... mutta sainkin heti palautetta ettei mitään piuhaa saa heittää pois. Niinpä tyydyin järjestelemään johdot siististi laatikkoon.

Sääntö ettei kenenkään pitäisi antaa katsella kun luovut tavaroista oli mielestäni erityisesti paikallaan. Erityisesti äitien ei pitäisi antaa katsella. Olen myös huomannut että vanhemmilleni on hankalinta se että luovun jostakin tavarasta. Kun muutimme nykyiseen pikkuruiseen taloon jätimme suurimman osan tavaroista jälkeemme. Vanhempani pelastivat sieltä vaikka mitä.
Itse huomaan että mietin lasten kohdalla samaa. Kun tytöt haluavat antaa jonkun lelun eteenpäin, niin mietin aina syitä miksi niitä ei voi antaa pois. "Koska halusit tätä niin kauan. Ja koska se oli niin kalliskin." Eilen annoin tytöille jätesäkin ja sanoin että keräävät kaikki lelut joilla eivät enää leiki siihen. En katsellut, vaikka mieli teki. Teki mieli kurkistaa jätesäkkiin ja kurkistinkin. Sieltä löytyi sellaisia leluja, joilla isommat eivät leiki, mutta pienemmät leikkivät. hmm.. tämä vaatii vielä erilaista lähestymistapaa. Idea on, mutta toteutus vielä vaiheessa.

Niin kuin huomaatte sukka/sukkahousukori on kaaos, eikä viikkaukset ihan vielä onnistu...
Olen syyllistynyt myös tavaroiden äidin luokse lähettämiseen, josta kirjassa varoiteltiin. Olen luopunut tavasta, mutta myönnän että vanhempien kellarista löytyy mun vanha armeijan satula ja entisen ponin riimu, sekä kasa jotain muistoesineitä (päiväkirjoja, kalentereita...). Lelujakin siellä on, mutta niitä mä en ole säästänyt ;). Tytöt pitävät isovanhempien kellaria oikeana aarreaittana.

Valokuvia ei kirjan mukaan kannattaisi säästää kovin montaa. Kukaan ei kuulemma odota perinnöksi valokuvakokoelmaa... täytyy myöntää että mä odotan niitä 100v vanhoja kuvia! Innostuin muuten jokin aika sitten bullet journalista. Täydellinen ratkaisu lahopäälle, jolla on kaupan päälle lukihäiriö! Bujoon saan näppärästi säilöttyä myös ne tärkeimmät valokuvat. Ja niitä tulee kehitettyäkin kun on paikka johon niitä laittaa. Mutta siitä joskus toiste enemmän.

Kotona pitäisi käyttää vaatteita joissa viihtyy, koska muuten alkaa näyttää siltä että kuuluu niihin kulahtaneisiin vernareihin. Myönnän käyttäväni kotona vaatteita, joissa viihdyn. Tällä hetkellä ne ovat pitkätkalsarit, kulahtanut imetyspaita ja fleece takki. Pitäisikö petrata..? Mitä turhaan. Ei kaikessa tarvitse yltää täydellisyyteen ja vaatteet ovat mulla sellainen asia. Olisihan se kiva näyttää huoliteltulta ja siistiltä, mutta on paljon käytännöllisempää kuljeskella kotona kalsarisillaan ja pukea vain toppahousut päälle kun menee pihalle. Pääsee nopeammin sinne pihallekin.

Pyyhkeetkään ei meinaa pystyssä pysyä.
Vaatteiden taittelun ihanuus ei oikein auennut .Eikä myöskään vierekkäin asettelu. Se tuntuu hirmuisen epäkäytännölliseltä. Kokeilin kyllä. Kumminkin omaan tyyliini - arvatkaa jaksoinko lajitella vaatteita värin mukaan. Olen kyllä aloittanut. Aina pyykistä tulevat pyykit yritän pakata kaappiin pystyyn ja vaaleasta tummaan. Pyyhkeitä lajitellessa törmäsin ongelmaan: kumpi on tummempi punainen vaiko vihreä? Sininen oli helppo.

Ajoittain kirja oli aika tylsää luettavaa, esimerkiksi sukkahousujen sielunelämästä kertova kappale.

En ole ikinä laittanut talvi tai kesä vaatteita varastoon kauden mukaan. Se on johtunut lähinnä siitä että osaa vaatteista tarvitaan koko ajan. Onneksi KonMarikin kyseenalaisti asian tarpeellisuuden.

En itse osaa ainakaan vielä miettiä tuottaako tavara iloa. Mietin ennemmin että tarvitsenko tätä? Hamstraaminen johtuu siitä että tavaroita on joka puolella, eikä oikeasti tiedä paljonko niitä on. Mietin mitä mä hamstraan. Ennen hamstrasin kaikkea vanhaa. Nyttemmin olen huomannut että en ikinä käytä niitä vanhoja hienon näköisiä esineitä... miksi niitä pitäisi säästellä? Paitsi tietenkin ne vanhempien kellarissa lojuvat aarteet. Ehkä mä osallistun kellarin tyhjäämis talkoisiin, kunhan sellaiset alkaa joskus.

Kirjan mukaan yksikin koditon tavara on riski palata epäjärjestykseen. Jos ei ole tarpeeksi säilystilaa, niin todellisuudessa on liikaa tavaraa. Olen kumminkin erimieltä liiasta tavarasta ainakin toistaiseksi: joskus säilytystila voi vain olla liian pieni. Meillä on 180cm pitkä ja 40cm syvä kaappi. Sinne mahtuu hyvin viiden ihmisen vaatteet, mutta vauvan vaatteita en sinne enää saanut laitettua. En vaikka miten järjestin.

Kirjassa mainitaan että jokaisella lapsella pitäisi olla oma säilytyspaikka. Tähän aijon kiinnittää heti huomiota kunhan päästään muuttamaan takaisin alakertaan. Isot tytöt tarvitsevat selvästi tilaa, jossa säilyttää tavaroita. Sellainen on vain ollut mahdotonta järjestää matalaan vinttiin, jossa pikkuriiviö yltää kaikkialle.

KonMari puhuu järjestelemisen mukavuudesta ja hauskuudesta. Tiedättehän - neljä (okei kolme, neljäs osallistuu karsintaan vaatimalla syliin, onneksi on kantoliinat!) riiviötä löytää röykkiöstä aarteita joita on sitten ympäri taloa... Siihen tarvitaan kyllä aikamoista huumorintajua ryntäillessään tavaroiden perässä, joten onhan se hauskaa.

Laukku pitäisi purkaa aina kotiin palattua. Tuntuu että on muutenkin tarpeeksi muistamista niin on hyvä että on aina valmiina perustarvikkeet laukussa, kuten vaippoja, vaihtovaatteet ja harso. Puran kyllä laukun osittain lähes jokapäivä, koska olen huomannut hukkaavani tavarat, jos ne ovat laukun pohjalla.

Karsiessa olen huomannut myös kuinka paljon säästää pelkkää roskaa! Roskaa on tullut varmasti enemmän kuin kierrätykseen meneviä säkkejä.

KonMari kirja oli kumminkin oikeassa: paikkoja järjestellessä on tullut mietittyä mitä sitä oikeasti haluaisikaan tehdä ja mistä oikeasti pidän. Loksahduspistettä en ole kokenut. Olen kumminkin aikoja sitten lakannut hamstraamasta ja ostamasta (tai ottamasta vastaan) turhia tavaroita. En oppinut kysymään tavaroilta "onko tästä minulle iloa?" Opin kumminkin että kaikki samanlaiset tavarat pitää kerätä samaan paikkaan, jotta niiden karsiminen olisi helpompaa. Sain myös muistutuksen siitä että jokaisella tavaralla pitäisi olla oma paikkansa. Suosittelen lukemaan!

Haastan myös kaikki julkaisemaan ennen ja jälkeen kuvia (vaikka instagramissa #KonMari)! Tai montako säkkiä tavaraa lähti kierrätykseen tai roskiin?

Oletko jo lukenut kirjan? Mitä pidit?